EI KIIRETTÄ, LUKUAIKAA ON 30.4. ASTI
Kustantaja: Tammi, 2008
Lukupiirin ensimmäinen kirja, Sisko Istanmäen Yöntähti. Kirjan takakannessa kirjasta kerrotaan näin:
"Lapsuuden koulutalon eteiseen alkaa saapua vieraita vanhuksia, mutta tunnistaminen alkaa heti. Liverretään kuin linnut, ai sinähän se olet!
Taannoiset pojanvintiöt ovat muuttuneet papparaisiksi, ja entiset tytöt kävelevät kankeasti ja voihkivat polvien kipeyttä.
Sitten Norma kilistää kupin reunaa ja pyytää hiljaisuutta. Hän nostaa näkyville valokuvan.
- Tässä on unelmien talo, huoneita vaikka kymmenelle, hän sanoo ja tarjoaa asuinkumppanuutta vanhoille luokkatovereilleen. - Ystävyyden talo. Rauhamäki. Eikö olekin sopiva nimi?
Kiusaantuminen leviää huoneeseen kuin sumu.
Viikkojen vieriessä muutama halukas kuitenkin ilmaantuu. Rauhamäkeen muuttavat Norman ja keittäjä Nellin lisäksi Kielo, jonkinlainen kirjailija, kolmannen luokan kuvataiteilija Helmi ja poikamiespappi Herbert. Heillä on syynsä, mikä kullakin.
Mitään rauhan tyyssijaa talosta ei tietystikään muodostu, reviirien merkintä alkaa jo ulkoportailla.
*
Saa oikaista, jos teillä on oikeaa tietoa.
************************************
Lukemiselle on siis vielä runsaasti aikaa.
Tein tämän päivityksen, jotta kommentteja, mielipiteitä ja ajatuksia kirjasta voi kirjoittaa tänne sitä mukaa kun siltä tuntuu - ei siis tarvitse
odottaa minun lupaani 😊
Mukavaa alkavaa keväistä lukuviikkoa!
Minä taidan rohkeasti aloittaa :-).
VastaaPoistaIstanmäen kirjoista olen lukennut aiemmin vain "Liian paksu perhoseksi" . Sen olen saanut joskus joululahjaksi. Tykkäsin siitä ja olen myös katsonut myös kyseisen elokuvan pariinkin kertaan. Hassun haska hirtehinen huumori oli siis edes vähän tuttua.
Luin kirjaa sivulle 126 ja sitten vain yksinkertaisesti lopetin. Tulin alakuloiseksi. Äitini on hoitokodissa ja ajatus karkasi lukiessa turhan usein hänen luokseen. Toisaalta myös oma vanheneminen alkoi tuntua ikävältä....pelkkää luovuttamista koko loppuelämä ?
Tunnustan, että pelkäsin myös alusta alkaen , että kissa syö linnun :-).
Mutta olihan kirjassa monta mukavaakin juttua. Oli vain tähän kohtaan minulle väärää luettavaa. Ja olen antanut itselleni luvan lopettaa lukemisen aina kun siltä tuntuu; kirjoja kun on maailma pullollaan.
Odotan mielenkiinnolla muiden kommentteja !
Vielä pitää laittaa kyllä Pöllölle vielä lämmin kiitos kun tällaisen lukupiirin sait aikaan !
Kiitos Terhi kiitoksista 💕
PoistaJa kommentista! Itse olen juuri noilla paikkeilla eli kesken on, palaan kirjaan sitten kun pääsen loppuun 😊
Minä ehdin jo kuunnella, mutta en tiedä, saako vielä kommentoida, kun monella on varmaan vielä kesken. :)
VastaaPoistaTämä oli asia mitä täällä pohdiskelin, mutta päädyin tähän ratkaisuun, että teen kirjasta päivityksen ja saa kommentoida sitä mukaa kun on lukenut ja haluaa kommentoida 😊
PoistaEriäviätkin mielipiteet kuunnellaan (luetaan)
Kiron tullut luettua juuri vähän aikaa sitten ja oli mielestäni hyvä.
VastaaPoistaTuo hirtehinen huumori iskee minuun.
Hieman haikeaahan tämä on, lukemisen arvoinen paketti.
Kiitos Pöllö lukupiiristä Terhin tarinoita blogin Terhi minulle vinkkasi tästä lukupiiristä ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen.
Kiitos Tupu - mukava kun tulit mukaan 😊
PoistaKirja on vielä kesken, joten palaan siihen vielä myöhemmin.
Minäkin luin tämän kirjan. Kirjoitan sitten kommentin kunhan sinä teet postauksen. Minään kirjoitan kaikista lukemistani kirjoista tuohon kuvan alapuolen sivuille omaan blogiin. Nyt on kahdesta kirjasta kirjoitettava...
VastaaPoistaKoetin saada tämän blogisi näkymään omaan blogin reunaan, kun en ole ennen saanut siihen uusia blogeja lisättyä. Saa nähdä onnistuiko nyt:)), siitä löydän sitten helpommin uudet postaukset, kuin muuten lukuluettelon kautta.
Kiitos Emilie 😊
PoistaVinkkinä miten saat blogin halutessasi näkymään oman blogin reunaan: Asetukset -> Valitse muokattavaksi gadget Blogiluettelo -> ihan alhaalta löytyy LISÄÄ UUSI; lisää sinne blogin nimi ja osoite.
Sitten kun blogi ilmestyy näkyviin siihen listalle, siirrä se nuolia käyttäen haluamallesi kohdalle, näkyviin tulee vain 10 blogia, loput tulee sitten sinne "Näytä kaikki" - linkin taakse.
Osasinkohan selittää oikein 🤔
Kiitos, jotenkin noin koetin lisätä, enkä äsken ainakaan huomannut, jos se sitten ei olekin mennyt sinne alimmaiseksi. Mulla näkyy 25 blogia ja siitä koetin taas poistaa vuosikausia vanhoja joita ei ole päivitetty moneen vuoteen.
PoistaNyt täytyy taas pyytää teidän vinkkejä ja apua jatkoa varten; vai onko hyvä näin:
VastaaPoistaEli teen tällaisen "esittelypostauksen" luettavasta kirjasta ja käydään keskustelu ja ajatustenvaihto sitten sen postauksen kommenteissa?
Vai teenkö vain "ilmoituksen", että nyt on vuorossa tämä kirja ja lukuaikaa on tämän verran?
Teistä monet ovat nopeampia lukijoita tai kuuntelijoita kuin minä, joten vaihtoehtona voisi olla sekin, että kuka ensimmäisenä ehtii kirjan lukea, kirjoittaa siitä postauksen ja laittaa sen minulle sähköpostina ja päivitän sen totta kai kirjoittajan nimellä tänne?
Vai onko teillä kokemusta/tietoa siitä, miten toimii tuo asetusten "Kutsu lisää kirjoittajia"?
Terhi-tohelo se alkoi jo heti kommentoimaan kun kirjan käsistään laski.Sorry jos en aina ole ihan kartalla :-)).
VastaaPoistaJotenkin piti vain purkaa mielipide tuoreeltaan. Yritän pysyä ruodussa jatkossa :-).
En myöskään kysellyt lupaa kun houkuttelin Tupun mukaan kun ajattelin että mitä enemmän porukkaa sen mukavampi. Anteeksi jos taas olin siinäkin hätiköivä törppö :)).
Mihinkään tekniseen juttuun en osaa ottaa kantaa joten sen jätän suosiolla viisaammille.
Lukemisiin !
Terhi Terhi - et ole toheloinut yhtään mitään (tai sitten sanon tämän legendaarisen lauseen mukaeltuna "ja täällä toinen tohelo 🫣) - olin kirjoittanut sinulle vastauksen ja hups heijaa, hävisi vr:n mukana ties minne, Isolle Kirkolle kai.
PoistaOn ihan ok, että kommentoit, kun laskit kirjan käsistäsi, näin asiaa ajattelin, kun postauksen tein. Sitä mukaa saa ajatuksia ja mielipiteitään purkaa, kun on kirjan lukenut - kukin käy lukemassa kommentit sitten kun siltä tuntuu.
Samoin saa Lukupiiristä vinkata muillekin ja houkutella lukijoita mukaan, jos vain tuntuu, että hän olisi kiinnostunut tästä.
Ei siis hätää Terhi; et ole rikkonut mitään sääntöjä!
Minusta tämä tyyli on hyvä. Eli kirjoitat esittelyn ja jokainen saa kommentoida heti, kun on kirjan lukenut/kuunnellut. Jos ei halua etukäteen juonipaljastuksia tai muiden mielipiteitä, voi jättää tämän blogin lukematta ennen kuin on itse lukenut. Minusta on myös ihan hyvä, jos sinä valitset kirjat. Jos jollain on kirja toiveita, voi varmaan myös ehdottaa, mutta minusta on kiva lukea jonkun muun valitsemaa kirjaa. Ja vielä sellainen uutinen, että minä nyt kuuntelen nämä lukupiirin kirjat. Tilaamani kirja on edelleen matkalla, joten tutustupa tässä samalla äänikirjoihin.
VastaaPoistaKiitos Olifantti 💕 Tällaista ajattelin.
PoistaMielelläni otan vinkkejä luettavista kirjoista vastaan ja jos tuntuu, että kirjat alkaa olla samanlaisia jatkuvasti, niin palautetta saa antaa.
Tämä kevät ja kesä menee varmaan tässä hitsaillessa hyviä toimintatapoja, mutta sitten ollaankin päästy jo hyvin vauhtiin.
Äänikirjat ovat ihan hyvä vaihtoehto varsinkin käsitöitä tehdessä - ja palapelienkin kanssa 😊
Kun sain luettua kirjan loppuun, piti ihan ensimmäisenä tarkistaa, mitä tarkoittaa sana "hirtehinen"; olinko käsittänyt jotain väärin kun tämän kirjan luettavaksi valitsin. En varsinaisesti, me takakannen tekstin kirjoittajan kanssa emme vain tainneet olla ihan samalla aaltopituudella.
VastaaPoistaTai ehkä laitoin kirjaan liikaa odotuksia siitä, kun joskus puoliksi leikillämme ystävien kanssa suunniteltiin ostavamme vanha kansakoulu ja asettuvamme sinne taloksi, tekemään kuka mitäkin.
Odotin enemmän asukkaiden leppoisaa yhdessä oloa ja eloa pienten keskinäisten kahnausten kanssa. Mutta ei, ennemminkin yhteiselossa tuntui jatkuvan kouluaikojen kiusaaminen, jos sellaista oli ollut. Ainakin sellaista pientä "närppimistä" suuntaan ja toiseen.
Kielon kirjoittamat ja lukemat sadut alkoi minustakin tuntua paikoin hiukan kiusallisilta - kun alun jälkeen jo arvasi mitä tuleman pitää.
Kun sekä joulu että koulu sitten kokevat mitä ikävimmän päätöksen ja Rauhamäen asukkaista osa päätyy pitkän sairaalajakson jälkeen vanhainkotiin, ei voi olla pysähtymättä ajattelemaan mikä on oma tulevaisuus - ja mikä on meille on parasta.
Kirja oli ensimmäinen lukemani kirja Sisko Istanmäeltä. Pidin kyllä hänen tavastaan kirjoittaa ja kirjasta löytyi huumoriakin, mutta sitä odotin vähän enemmän.
Minäkin olen nyt suorittanut urakan loppuun, kuunnellut ensimmäisen kokonaisen kirjani. Pitipä oikein guuglettaa kirjailija, että olisiko joku niin nuori, ettei ymmärrä elämästä mitään. No, ei ollut. Ihan kirjoitti omanikäisistään. Pitänee siis vain todeta, että kylläpä on ankea sisäinen elämä kirjailijalla. Sujuvasti sanat kulkee. Hyvin kirjoittaa. Mutta miten voi olla, ettei elämästä löydy mitään mukavaa, ei kenenkään elämästä. Nyt kyllä liioittelen. Olihan siellä hetkiä, hetkiä, jolloin joku ajatteli nauttivansa elämästä, mutta heti seuraavassa hetkessä joku tyrmäsi. Tuli ikävä Ehtoolehto-kirjoja, joissa vanhuus näyttäytyi ihan erilaisena. Eipä minulla enää ole monia vuosia siihen, kun pääsen itse toteamaan, olenko noin ankea kahdeksankymppisenä. Vai olenkohan minä jo nyt? Minulle on usein sanottu, että minulla on kieroutunut huumorintaju. Ilmeisesti on ainakin sen verran kieroutunut, etten löytänyt tästä kirjasta sitä huumoria, edes hirtehishuumoria. Mutta kyllähän tämä kuuntelusessio pani ajatukset liikkeelle. Mietin edelleen koko ajan kirjailijaa, hänen ajatuksiaan, hänen elämäänsä, mietin ja ihmettelen. Mutta minähän, tällaisen vanhan japanilaisen ajatusmaailman ihailijana kuvittelen, että vanhuus on kypsää, rauhallista, viisasta elämänvaihetta. Taidan olla epärealisti. En silti suostu uskomaan, että edessä olisi vain kurjuutta, pettymyksiä, ikäviä ihmisiä. "Särmikäs, oivaltava, tarkkanäköinen, lämpimällä huumorilla kirjoitettu" sanovat arvostelut. Uskokaa ammattilaisia, älkää välittäkö minusta. Odotan innolla seuraavaa kirjaa.
VastaaPoistaKoetan nyt jotain sanoa tästä kirjasta. "Tunsin" kirjailijan jo aiemmin lukemastani Viimeiset mitalit-kirjasta, joka kertoi vielä vanhemmista ja vielä ärhäkämmästä naisesta kuin mitä Norma tai Nelli olikaan tässä kirjassa Yöntähti.
VastaaPoistaAluksi ajattelin että olikin kiva lukea kun koulutoverit tapaavat toisiaan 65 vuoden päästä koulun loppumisesta. Tässä ei oikeastaan muista puhuttu kuin Normasta -joka kutsui heidät koolle ja oli johtajahahmo, Kielosta- "kirjailija", jonka tuotokset tosiaan kyllästyttivät lukeakin. Helmi oli "taiteilija" ja häneltä puuttui täysin oma tahto. Herbert pappina, oli pehmoinen "nallekarhu". Nelli keittäjänä ja työntekijänä oli ehkä voimakkain koko sakista ja hänellä oli koko ajan paha olla, koska oli kokenut nuorena pahoja asioita, eikä nytkään saanut puhuttua niistä.
Kun Norma ehdotti heidän muuttoaan yhteisasumiseen "Kiusaantuminen leviää kuin sumu huoneeseen", eikä tunnu hyvältä. Tämä tunne välittyi hyvin. Mutta nämä vanhukset kuitenkin joutuivat sinne muuttamaan kuka mistäkin syystä. Ei käynyt ilmi miten kävi Kielon omalle asunnolle.
Normalla oli ollut suuret suunnitelmat mielestään hyväntekijänä, mutta hän joutui pettymään, koska muut eivät olleetkaan Kiitollisia, vaikka hän järjesti heille asunnon ja uhrasi kaikkensa heidän puolesta. Tässä kirjassa kerrotun oloisia vanhuksia on ollut hoitopaikoissa, joissa olen työskennellyt.
Mielestäni tämä oli jotenkin surullinen tarina vanhoista ihmisistä joiden omaiset olivat outoja, eivätkä olleet yhteydessä, kuten Kielon tytärkään. Mieluummin veivät asunnonkin, kuten Helmin serkun tyttärentytär tältä. Tänä päivänä vanhuus voi olla erilaista, mutta ei sen parempaa ole odotettavissa.
Takakannessa kuvataan kirjaa hirtehiseksi kuvaukseksi vanhuudesta- voi olla. Ei minusta ollut tässä edes hauskaa mikään. Siinä vaiheessa kun Herbert joutui kiipeämään koulun katolle korjaamaan antennia, meinasin jättää kesken. Mutta niin ohut kirja että en jättänyt keskenkään, vaikka ei ollut niin mukavaa luettavaakaan.
Olipas helpottavaa lukea muiden kommentteja kun ihan oikeasti aloin jo epäillä omaa huumorintajuani. Olinko hukannut sen jo kokonaan ?Kun en löytänyt sitä kaivamallakaan kaiken sen ikävän keskeltä.
VastaaPoistaTiedän muutenkin , ettei vanheneminen ole niin kovin auvoista, mutta että jos kaikki on koko ajan pielessä niin voi mikä tulevaisuus sitä odottakaan :-).
Pöllöä komppaan siinä, että Kielon kertomukset oli outoja ja irrallisen oloisia. Mutta lukemisiin.....