Ja kommenteista löytyy vinkki Calvinon toiseen kirjaan, Halkaistu varakreivi. Siitä kiitos Puikoillanikin!
Maailman palaessa kirjallisuuden liekki roihuaa kirkkaimpana
Lontoo vuonna 1944. Clara Button työskentelee Bethnal Greenin kirjastossa Lontoossa.
Pommien tuhotessa kaupunkia rohkea Clara saa idean siirtää kirjaston kokoelmat maan alle keskeneräiselle metroasemalle.
Aseman suojiin muodostuu maanalainen yhteisö, joka muun muassa teatteria ja kahvilaa ylläpitämällä tarjoaa turvaa ja rauhaa taivaalta putoavilta pommeilta.
Pommien tuhotessa kaupunkia rohkea Clara saa idean siirtää kirjaston kokoelmat maan alle keskeneräiselle metroasemalle.
Aseman suojiin muodostuu maanalainen yhteisö, joka muun muassa teatteria ja kahvilaa ylläpitämällä tarjoaa turvaa ja rauhaa taivaalta putoavilta pommeilta.
Ilta toisensa jälkeen Clara ja hänen uskollinen kollegansa Ruby Monroe avaavat sitkeästi maanalaisen kirjaston ovet, sillä paikasta on tullut elintärkeä alueen asukkaille.
Sodan pitkittyessä naisten sinnikkyys joutuu kuitenkin koetukselle. He joutuvat päättämään kuinka kalliin hinnan he ovat valmiit maksamaan kirjojen ja heille rakkaiden ihmisten vuoksi.
Kate Thompsonin tositapahtumiin perustuva Kirjasto sodan keskellä on koskettava historiallinen romaani, joka saa lukijan sydämen sykkimään entistäkin enemmän kirjallisuuden voimalle.
* Kirja löytyy äänikirjana sekä BookBeatista että Storytelistä.
Kate Thompson on 1974 syntynyt englantilaiskirjailija, joka on aiemmin toiminut journalistina. Hän on kirjoittanut useita toisen maailmansodan ympärille sijoittuvia historiallisia romaaneja, joista on suomennettu tämän Kirjasto sodan keskellä lisäksi Kiellettyjen kirjojen lukupiiri.
Viihtyisää maaliskuuta 🤗
Minä näköjään nippanappa pysyn kyydissä mukana. Nyt saatan tipahtaa. On vielä pahasti kesken Anna Breitholtz Monsenin Kuolema linnassa ja haluan tämän Thompsoninkin kuunnella. Mukavampi näitä lukupiiri kirjoja kuunnella ja lukea sitten noita oman hyllyn lukemattomia.
VastaaPoistaEi hätää - ei pidetä näiden Lukupiirin kirjojen kanssa niin tiukkoja aikatauluja.
PoistaJos löytäisin seuraavaksi vaikka vähän lyhyemmän kirjan 😉
Hyvä haaste. Tilasin kirjastosta tämän Thompsonin englanninkielisenä. Muuten liputan aina ohuiden kirjojen puolesta. Maailmassa on liikaa tiiliskiviä.
VastaaPoistaPitäisikö tälle kirjalle suosiolla varata pidempi lukuaika ja ottaa seuraava uusi kirja vasta toukokuuksi?
VastaaPoistaEn tosiaankaan tullut yhtään katsoneeksi kuinka paljon sivuja kirjassa on, eikä ollut tarkoitus ihan tällaista tiiliskiveä valita luettavaksi.
Mielenkiintoista, tuo teos kuulostaa aika paljon samantyyppiseltä kuin Pommisuojan lukupiiri. Alkaa vähän jo tökkimään kaikenmaailman sodanaikaiset lukupiirit samoin kuin keskistyslierin se ja tämä ja tuo.
VastaaPoistaOlen aikanaan "kyllästänyt" itseni Laila Hirvisaaren (Hietamiehen) sota-ajan romaaneilla, pidin niistä ja kun olin ne hyllyyni kerännyt, luin ne useampaan kertaan. Ne oikeastaan riittävät sodasta minulle, en ole juurikaan muita sodasta tai sota-ajasta kertovia kirjoja lukenut, en myöskään keskitysleireistä.
PoistaKirjastot ja lukupiirit sen sijaan saavat "lukuantennit" värisemään ja siksi tämä nyt tuli valittua.
Eilen hain kirjan, tuli nopeasti varattuna kirjastosta. Luin alun jo, näyttää teksti hyvältä, on väljästi ladottua, vaikka on sivuja paljon. Mukava taas tutustua uuteen kirjailijaan ja historiaankin.
VastaaPoistaKiitos Emilie. Aurinkoisista päivistä huolimatta illat on vielä pitkiä ja on aikaa lukea, eikö vain?
PoistaOnneksi kuunnellessa ei näe, minkä kokoinen tiiliskivi on kyseessä. Aika pitkältä tämä kyllä tuntui. Aluksi meni aika pitkään, että sain jollain lailla itseni kiinnostumaan kirjan tapahtumista. Tarinan olisi ehkä saanut lyhyempäänkin muotoon?
VastaaPoistaKirjasto ja kirjat varmasti ovat monelle henkireikä nykyisin, kuin ennenkin. Etenkin lapsille sota ja muutkin koettelemukset ovat raskaita ja ajatusten siirto muualle helpottaa. Naisten arvostus on onneksi lisääntynyt sota-ajoista, vaikka nykyään nousee taas muitakin näkökantoja.
Sanoisin, että ihan ok kirja, vaikka ei mikään mieltä mullistava. Oli kuitenkin kiva kuunnella välillä toisenlainen kirja, kuin mitä itse tulee valittua.
Kiitos Sartsa ☺️
PoistaItse olen saanut luettua alusta vasta muutaman kymmenen sivua ja kieltämättä alku on vähän pitkäveteistä ainakin silloin tällöin, että ensimmäisenä iltana nukahdin aika pian 🫣
Kirjat ja kirjasto todella ovat henkireikä nykyisin; ilolla olen pannut merkille meidän kirjastossa käydessä kymmenet lasten ja nuorten kengät oven suussa: he käyvät pelaamassa ja lukemassa koulun jälkeen.
No niin, minä taas luin tästä yhdellä istumalla 1/3 alusta. Ai pitkäveteistäkö? Ei toki.
VastaaPoistaHyvin vaikeaa on kirjoittaa tästä lyhyesti tännekään, on niin sydämeen ja sieluun käyvä tämä kirja, uskomattoman sinnikkäistä ihmisistä, naisista, miehistä sekä lapsista, jotka elivät siellä tunnelissa ja selvisivät vaikka läheisiä meni pommituksissa ja rintamalla. Kirjan lopussa on n 150 sivua jälkisanoja ja muuta tietoa oikeasta Bethnal Greenin kirjastosta, josta tämä kirja kertoo ym kirjan lähteistä ja kirjoittamisesta.
Tämä kirja on kirjojen lukemisen ylistys ja kirjastojen merkityksen korostus ennen, nyt ja aina. Myös millaista vastustusta tieto ja kirjat aiheuttivat siihen aikaan, esim kielletyt kirjat, joita ehkä sai lainata vain ns."tiskin alta". Sekä ne "sopivaisuussäännöt" jotka kielsivät naimisissa olevan naisen työntekoa.
Suuri tunnustus kirjastonhoitajille ympäri maailman, jotka toimivat myös ns.sosiaalityöntekijöinä, kuuntelijoina, uskottuina. Jokaisen luvun alussa on kirjastonhoitajien kertomuksista kirjoitettuja ajatuksia heidän työstään.
Minut tämä kirja mullisti niin, että vaikeaa aloittaa seuraavan lukemista. Seuraava kirja tuntui niin laimealta tämän jälkeen.
Kiitos Emilie 😊 Itse jouduin jättämään tämän odottamaan, huomasin vasta aloitettuani, että toinen lainaamani kirja onkin pikalaina ja on enää vain viikko aikaa lukea se.
PoistaAjatuksesi kirjasta - ja kirjastoista, kirjastonhoitajista ja heidän työstään, mitä kaikkea se loppujen lopuksi sisältääkään - saa kirjan tuntumaan vielä mielenkiintoisemmalta. Nimenomaan kirjaston ja kirjastonhoitajien näkökulmasta, sota sinällään ei oli minulle se "juttu".
I love how reflective your post is! 📚 Your take on Italo Calvino’s If on a Winter’s Night the Traveler really captures that sense of strangeness and uniqueness that sticks with some readers long after finishing it. It’s great that you’re also sharing the tip about The Split Viscount—I’m sure many in your reading circle will appreciate that recommendation. Your writing makes the discussion feel personal, thoughtful, and welcoming for other readers to jump in! ✨📖
VastaaPoistaThank you very much ☀️
PoistaLuettu/kuunneltu on. Projektista tuli vähän sekava, kun ensin lainasin englanninkielisen version kirjastosta ja luin sitä iltaisin vuoteessa. Sitten tajusin, että en sitä vauhtia ehtisi saada kirjaa luettua, niin nappasin äänikirjan kuunteluun. Tarjolla oli vain suomenkielinen versio. Niin sitten luin ja kuuntelin vuorotelleen ja vaan katsoin, mihin olin jäänyt ja kelasin oikeaan kohtaan.
VastaaPoistaTarina ja sen perustuminen tositapahtumiin oli mieleenpainuva. Upeat naiset ovat tehneet upeaa työtä ja taistelleet sääty-yhteiskunnassa työväenluokkaisten naisten ja lasten oikeudesta tietoon ja oppiin. Mielelläni luin. Alku olisi voinut lähteä vähän rivakammin lentoon, mutta kokonaisuus korvasi hieman hitaan alun.
Eilen illalla sain kirjan loppuun. Alku oli vähän työläs kun en oikein saanut mielikuvitustani visualisoimaan maanalaista kirjastoa. Tai se tuntui jotenkin ahtaalta ja painostavalta paikalta. Niinkuin se toisaalta olikin ja niin kuin sota tietysti muutenkin.
VastaaPoistaPaikkapaikoin kirja oli minusta turhankin romanttinen ja positiivinen mutta ehkäpä juuri siellä sodan kauheuksien keskellä ihmiset selviävät vain sillä että puskevat eteenpäin. Ja onhan kirja kuitenkin lähinnä suunnattu naislukijoille joten sitä romantiikkaa ja ihmissuhdekuvioitakin tarvitaan ?
Kirjasto sai ansaitsemaansa kunniaa koko kirjan ajan ja sehän oli tämän kirjan päätarkoitus.Kuten kirjan lopputeksteissä mainitaan niin jokainen meistä varmaan muistaa lapsuuden ensimmäisen kirjaston; sen tunnelman ja tuoksut.Minä ainakin :-).
Kiitos Pöllö tästäkin lukukokemusesta !
Edellinen lukupiirin kirja on vielä Karin yöpöydällä sillä hän lukee paljon tarkemmin ja enemmän ajatuksella kuin minä :-) ja taidan jättää sen kirjan nyt itse tässä kohtaa väliin eli uusia kirjoja odotellessa :-).
Kiitos teille kaikille tämän maaliskuun lukupiirin kirjan kommenteista 🤗
VastaaPoistaMinulle kävin tämän kanssa niin, että lainasin kirjan kirjastosta, mutta alku tuntui lukien vähän tahmealta, eikä se tahtonut edetä mihinkään. Mutta Storytelin tarjous "pelasti": sieltä kirja löytyi äänikirjana ja kun olin päättänyt urakoina keskeneräiset neuleet valmiiksi, niin siinä sitä tuli kuunneltua ja kyllä tarina vei lopulta mennessään niin, että iltaisin etsin kirjasta kohdan, johon olin äänikirjassa jäänyt ja päivällä taas toisin päin.
Rehellisesti tunnustan, että paikka paikoin kyyneleet nousi silmiin; Tubby ja Sparrow, uhmakkaan nuoren pojan uhman ja sisarusparin isosiskon Marie ja Beatty "kyllä me pärjäämme" sulaminen Claren ja Rubyn ystävällisen ja huomaavaisen käytöksen edessä.
Sen sijan Pinkerton-Smythe sai vereni kiehumaan; mikä itseriittoinen "kyllä minä tiedän mikä näille kaiken menettäneille köyhille on parasta".
Kuten Puskissalle tuolla aiemmin kommentoin, sota-aiheiset kirjat eivät päädy minun(kaan) kirjapinooni, olen aikanaan kyllästänyt itseni aiheella Laila Hirvisaaren (Hietamiehen) kirjoilla.
En siis tarkoituksella yritä etsiä lukupiirin luettavaksi aiheeseen liittyviä kirjoja - uutiset pitävät tällä kertaa aiheesta huolen.
Sopivasti näköjään sain tämän loppuun, koska uusi kirja on jo valittu. Mutta tästä sota-ajan kirjastosta: Sujuvastihan tätä kuuntelin. Juonessakin pysyin mukana. Henkilöt olivat persoonallisia, helposti muistettavia. Kieli oli monipuolista eli kaikkia aisteja käytettiin, juttu sujui, tapahtumia riitti. Mutta, koko ajan mukana oli jokin mutta. Pitkään mietin, miksi se mutta istuu olkapäällä. Luulen, että mutta johtui siitä, että tämä oli niin puhdas romanttinen rakkaustarina. Romanttiset kirjat eivät ole suosikkejani. Tykkäsin siitä, että jokainen luku alkoi sitaatilla. Tykkäsin, kun tuttu kirja tuli vastaan. Vaikka tässä puhuttiin paljon kirjojen ja lukemisen tärkeydestä, minulla kirjat ja kirjastot jäivät sivuosaan. Traagisia ihmiskohtaloita oli paljon, mutta minulle nekin jäivät etäisiksi. Ilmeisesti tunnistin turhan paljon sitä perinteistä rakkausteemaa. Ei syttynyt halua lukea lisää tältä kirjailijalta.
VastaaPoistaMutta, sitten vielä toinen mutta. Se lopun historiakatsaus oli hyvä. Ja kun todellisuuspohja tuli selväksi, nousi kunnioitukseni kirjailijaa kohtaan. Sivistyin paljon. Näitä kirjastojen historioita ei ole aiemmin tullut vastaan.
Tämän lukupiirin paras puoli on, että tulee tutustuttua kirjoihin, joihin ei muuten tarttuisi. Nyt sitten kuunteluun Jamaica Kinkaid.