"Jokaisessa meissä asuu pieni Neiti Marple" - vai asuuko?
Kovin moni ainakin dekkareita lukee ja viimekertainen yritykseni löytää dekkari luettavaksi meni melkoisesti hutiin.
Tämän kertaisesta kirjasta kirjaston sivuilla kerrotaan mm. "jännitys, salapoliisikirjallisuus, rikoskirjallisuus, murha -> tutkimus jne" Mutta myös huumori.
Hän ilmoittaa löydöstään poliisille, mutta ryhtyy myös omatoimisesti tutkimaan murhaa, sillä television rikossarjojen suurkuluttajana hän on mielestään oiva asiantuntija.
Avuinaan hänellä on uteliaisuus, tarmokkuus ja vilkas mielikuvitus.
Kun hän tutustuu inkeriläiseen paluumuuttajaan Helmi Orlovaan, tutkimukset saavat aivan uusia ulottuvuuksia.
Mitä mahtavat naiset tutkimuksissaan löytää ja saavatko he poliisilta kiitosta avusta?
Päästäisiinkö tällä jo vähän lähemmäs dekkariteemaa 😜
Löytyy äänikirjana ja e-kirjana BookBeatista, Storytelistä ja Nextorysta
Kysymys:
Pidetäänkö joulukuussa joululoma vai luetaanko jotain jouluista?
Kirja olikin saatavissa ainakin täällä meillä jokaisesta kirjastosta joten käynpä hakemassa joku päivä.
VastaaPoistaMinulle sopii sekä joululoma että jokin kiva joulutarinakin. Up to you :-).
Selvä, kirja tuntuu noin kansikuvan perusteella tutulta, mutta varasin kuitenkin tämän, koska vaikutti olevan varastossa, eikä hyllyssä.
VastaaPoistaViime viikkoina onkin sattunut olemaan aika "kuiva" kausi lainatuissa kirjoissa, jotenkin lukeminen on tyssännyt. Ei niitä hyviä kirjoja aina löydy kirjastosta, vaikka on paljon niitä saatavilla.
Kyllä...kuukausi on lukukuukausi, ainakin täällä.
Siis Joka kuukausi on lukukuukausi :)) Mutta ei mitään pakkoa ole!
PoistaLuin tämän kirjan tässä parissa päivässä. Olin kyllä lukenut tämän jo v. 2014, mutta ei ollut yhtään tarina mielessä, vain kansikuva näytti tutulta.
Olihan tämä paikoitellen hauska, huvittava ja traaginenkin tarina. Vähän yksinäinen ja utelias Annikki löytää lenkillään vainajan ja alkaa selvitellä uhrin taustoja. Mielikuvitus laukkasi siinä touhussa reippaasti. Paljon varauksellisempi naapuri Helmi oli hiljaisempi, eikä lähtenyt aivan niin paljon mukaan, ennenkuin kirjan lopussa.
Vähän samantyylisiä dekkareita, joissa vanhempi naishenkilö koettaa auttaa kaikin tavoin poliisia rikoksen selvittelyssä olen lukenut useita. Ja poliisit ovat näiden "apulaisten" kanssa ihmeissään. Esimerkiksi Jaana Lehtiön kirjoittamia on monia.
Välillä kirjan tapahtumat junnasivat vähän liikaakin, varsinkin kirjan lopussa, kun tapaukset olivat jo selvinneet. Kuitenkin pidin tästä kirjasta, jännitystä siinä oli jonkinverran, eikä ollut niin raakaa touhua kuin joissain muissa dekkareissa.
Kiitos Emilie 😊 Siksi kysyin, kun ajattelin, että onko kovasti joulunaluspuuhia muilla - me kun joulu kahdestaan tutuksi tulleella kaavalla, niin on aikaa lukea joulukuussakin.
PoistaItse en ole tätä kirjaa vielä käynyt hakemassa, olen kutonut sukkia hiki hatussa - sisko tulee lasten ja ystävänsä kanssa huomenna äidin luo ja heille halusin tehdä sukat lahjaksi.
Vähän vastaavanlaisen kirjan luin kesällä ja siitä kerroin omassa kirjablogissani, Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot.
Jos et ole lukenut, niin tuossa vinkki sinulle 😊
Kiitos Pöllö vinkistä! Otanpa kirjan nimen muistiin :) aina on vähän "hakuammuntaa" jos uuden kirjailijan kirjaa alkaa lukea, että kiinnostaako :))
PoistaKuunneltu. Minulle koko murhateema jäi aivan sekavaksi ja toissijaiseksi. Päälimmäiseksi nousi ihmisten väliset kemiat, yksinäisyys, liiallinen mielikuvitus, toisten vahtiminen jopa rasismi, vaikka se onkin vahva sana . Ihmiset puhuvat yhtä ja ajattelevat toista.
VastaaPoistaJaana Saarisen ääni lukijana jotenkin korosti tätä kaikkea, vaikka näyttelijänä onkin mainio.
Tartuin taas innokkaasti tuollaiseen minulle vähän erilaiseen kirjaan ja varsinkin kun kyseessä oli kuitenkin selkeä "murhakirja". Alku oli minusta lupaava ja oli kiva tutustua kalakauppias Annikkiin ja puhtoilija Helmiin. Mutta jossain keskivaiheilla iski väsy enkä olisi oikein enää jaksanut näiden naisten puuhasteluja murhan selvitittämiseksi. Osa oli niin epätodellisen liioiteltua. Tunnustan, että harpoin vähän sivuja , jotta pääsin loppuun :-).
VastaaPoistaOikeastaan vähän harmitti etten pitänyt kirjasta sen enempää kun kuitenkin aiheesta olisi saanut kehitettyä mielenkiintoisemmankin tai hitusen edes jännittävämmän. Huumoria ; no jaa ?
Tulipa luetttua (pääosin :-). Kiitos kuuluu taas siitäkin Pöllölle !
Mahdanko ehtiä tähän kierrokseen.? En ole vielä saanut kirjaa kirjastosta, enkä tällä hetkellä voi kuunnella äänikirjoja, kun kuulokkeeni eivät sovi uuteen puhelimeeni. Olen joulupukille kirjoittanut uusista kuulokkeista, joten odottelen niitä.
VastaaPoistaHyvin ehdit, minunkin kirjani on vielä kirjastossa ja marraskuuhan on vasta alussa.
PoistaJuuri eilen huomasin, että lainattujen pinoa on muutenkin "järjesteltävä"; yksi kirjoista oli otettava lukuun heti, kun joku jo odottaa sitä 😊
Hyvää vauhtia alkaa loppu lähestyä. En osaa vielä sanoa, kuka murhasi ja kenet, mutta kuuntelen edelleen.
VastaaPoistaJoululomaa en kaipaa vaikka nyt olen jo vähän jälkijunassa.
Aloitin oman luku-urakkani (urakkani? - alku on vähän tahmean oloinen, mutta sisulla..) vasta eilen illalla.
VastaaPoistaKiitos teille kommenteista, olen kyllä pannut ne merkille, vaikken ole niihin kommentoinutkaan, olen taas odottanut, että saisin itse luettua kirjan.
Mutta hei, ei tarvitse odotella minun kommenttia, voitte vaihtaa ajatuksia keskenänne, vaikken minä olekaan välissä sohlaamassa.
Jos joku täällä nyt pistäytyy, niin vinkiksi kirja joka vei sukkien lisäksi aikaani: Salla Hyvätti: Pilvipaikka.
Vähän enemmän dekkaria, kuin tämä, jos dekkareista mitään ymmärsin.
Mutta annan teille uutta lukemista joulunodotukseen, ihan "virallisesti", ja kommentin tästä Annikki Nissisestä sitten kun saan sen luettua.
Taitaa olla ensimmäinen huumoridekkari, jonka olen lukenut. Näin ainakin tulkitsen ja antaahan kannen kuvakin ymmärtää, että ei tässä totisia olla. Ihan hauska kokemus. Kun on huumoristisesta kirjasta kysymys, ei voi niin miettiä onko tarina uskottava ja ovatko henkilöt todellisia - ovat ja eivät ole: juuri niin kuin humoristisessa tarinassa pitääkin.
VastaaPoistaKirja loppui, mutta Annikki Nissinen jatkaa Helmi Orlovan elämään sotkeutumista. Oivat tyypit oli kirjaan valittu. Molemmat hyvin uskottavia. Ihan rattoisa kirja. Juonessa pysyminen oli hankalaa, kun pätkittäin kuuntelin. Sekava juo ihan johtui ihan vain Annikki Nissisestä, joka oli sellainen duracelpupu, ettei ajatukset pysyneet yhtään paikallaan. Annikalle oli lottovoitto, kun hän tapasi helposti muokattavan Helmin. Olen iloinen, että heistä tuli ystäviä. Vähän Helmi välillä säälitti, mutta eiköhän hän pärjää. Murha oli tässä vain sivujuonena ja murhan selvittely samanlaista kuin kissan sotkemaan lankakerän selvittely. Hyvää siivousviihdettä joka tapauksessa. Puhtoja jaksoi joka kerta ilahduttaa. Kaikkihan muuttuu paremmaksi, kunhan vain löydetään hieno nimi.
VastaaPoistaMinun täytyy tunnustaa, että tämä kirja taitaa jäädä minulta kesken. En vain pääse mukaan Annikki Nissisen touhuihin. Kokeilen vielä, uusin lainan ja koetan lukea sen joulukirjoja odottaessa, mutta enpä tiedä tuleeko siitä mitään. Tai sitten kokeilen kuunnella lopun kirjasta, jospa se siitä.
VastaaPoistaJotenkin vain tuntuu, ettei murhan selvittäminen lähde kunnolla liikkeelle - vai onkohan vika sittenkin nyt lukijassa? Kokeillaan vielä ☺️