Jos saisit tallentaa elämästäsi yhden muiston, mikä se olisi?
Aika vaikea kysymys, ainakin minulle. Ainakaan sinä aikana kun tein päätöksen tämän kirjan valinnasta Lukupiirin seuraavaksi kirjaksi, en osannut tehdä valintaa - niin monta hetkeä elämässäni on, jotka haluaisin tallentaa.
Herra Hirasakan valokuvaamo on maaginen paikka. Se sijaitsee elämän ja kuoleman välissä, ja siellä on valokuva jokaisen sinne saapuvan ihmisen jokaisesta eletystä päivästä. Ennen tuonpuoleiseen siirtymistä tulijalla on vielä mahdollisuus palata hetkeksi ajassa taaksepäin ja käydä Hirasakan kanssa valokuvaamassa yksi erityisen tärkeä hetki elämässään. Kun tuo merkityksellinen muisto on tallennettu, on kuvakokoelma valmis ja vieras saa pyörivän taikalyhdyn valossa nähdä koko elämänsä lipuvan kuvina silmiensä editse ennen kuin hän siirtyy rauhassa ikuisuuteen.
Liian nuorena väkivaltaisesti kuolleen tytön kanssa Hirasaka haluaa kuitenkin muistojen tallentamisen sijaan luoda uusia. Mutta tulevaisuuteen ei voi puuttua rankaisematta...
Kaunis ja viisas hyvän mielen romaani elämästä, toivosta ja ihmiskohtaloiden yhteenkietoutumisesta.
Sanaka Hiiragi (s. 1974) on Tokiossa asuva palkittu kirjailija ja japanin kielen opettaja. Hiiragin rakkaus vanhoihin kameroihin ja valokuviin heijastuu hänen kirjallisessa tuotannossaan.
Teksti: Hiiragi, Sanaka
Kääntäjä: Markus Juslin
Kustantaja: Minerva
Sivuja: 213
Kirjan pitäisi löytyä useammastakin äänikirjapalvelusta, vain Celiassa sitä ei näyttänyt vielä olevan.
Ja jälleen joudun tekemään teille tunnustuksen - jonka varmaan moni kyllä tietääkin, ken on on Pöllönkulmalla käynyt 🫣
Olen astunut japanilaisen kirjallisuuden suohon ja olen siellä jo aika syvällä, ainakin vyötäröäni myöten. Ja siitä, etten pääse sieltä enää pois, pitää huolen Poika. Hän pitää huolen myös siitä, että ainakin toisen japanilaisen kirjan joudutte ennen pitkää lukemaan: kunhan hän saa sen käännettyä ja kaikki kustantamiseen liittyvät asiat on hoidettu, niin aikanaan.
Julma Lukupiirin vetäjä siis...
No jopas opuksen löysit :-)).
VastaaPoistaMutta taitaa olla kuitenkin hyvä että minäkin yritän itseäni sivistää ja laajentaa edes vähän lukumieltymyksiäni.
En ole koskaan japanilaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa lukenut . Niin ainakin luulen joten ihan innolla tartun taas tähänkin tehtävään. Helppoa se ei varmastikaan ole, mutta mielenkiintoinen aihe joka tapauksessa.Näytti olevan lainattavissa joten .....lukemisiin :-).
Lukemisiin Terhi - olen iloinen, että tartut kirjaan ennakkoluulottomasti.
PoistaEn muistanut, että olin ajastanut tämän päivityksen - ihmettelin kovin, kun sain meiliin kommenttisi ☺️
Hienoa! Otan tämän haasteen innolla vastaan.
VastaaPoistaMinähän Hurahdin Japaniin Minna Eväsojan kirjan Melkein geisha-jälkeen, se oli jotain käsittämätöntä. Sitten katselin Youtube-videoita, kun yhtä katsoo, niin sitten algorytmi tarjoilee niitä lisää. Chani Japan- videot olen ehkä kaikki nähnyt. Paljon on muitakin, mutta ei toki kaikki videot kiinnosta.
Nyt on ollut mulla paljon kirjoja lainattuna, (ja luettukin) mutta kyllä tämäkin kirja pitää laittaa varaukseen. Kiitos!
Kiitos Emilie ☺️
PoistaAinahan yksi kirja joukkoon mahtuu, eikö? Minunkin piti hakea kirjastosta "vain tämä yksi varattu kirja" - Mursu katsoi vähän vinosti, kun tulin kirjapinon kanssa autolle. "Ai niitä olikin enemmän varattuna.." No ei, mutta kun.. Palautetut, uutuudet ja kirjaston vinkit - ne pitää aina vilkaista, josko jotain olis 😀
Niinpä, samoin täälläkin. Pitää tutkia palautetut, kirjaston esittelyt, vippikirjat yms. Sieltä voi löytyä uusia ja vanhoja lukemattomia kirjoja.
PoistaMutta tähän kirjaan olikin varauksia melkein 30...kääk, saa nähä kuinka pitkään menee ennenkuin pääsen lukemaan...
Oho, olipa paljon varauksia! Taisi olla aimariin kirjastossakin, kun hänkään ei saanut kirjakirjana.
PoistaTämän katsoin olevan ainakin Bookbeatissa ja Storytelissa, olikohan vielä jossain muualla.
Hei taas. Vasta tänään älysin katsoa onko tätä Hiiragin kirjaa englanniksi kirjastossa, olihan se. Varasin, niin olikin vain kaksi jonossa ennen minua, kun suomeksi olen vasta 19. Katselin olisiko edes kirjakaupoissa, mutta ei, vain äänikirjana oli. En tiedä miten äänikirjat toimii tms, en oikein ole halukas niistä maksamaan. No, odotan nyt vähän aikaa sitten tätä.
PoistaHyvää kesää!
Ihan rauhassa - ei ole mitään kiveen hakattua viimeistä lukupäivää näillä kirjoilla 😊
PoistaOdotan aina mielenkiinnolla jokaista kommenttia, mutta en halua hoputtaa ketään, syitä lukemattomuuteen voi olla monia.
Hyvää kesää myös sinulle - uusi kirja on jo odottamassa tämän jälkeen 🌞😊
Minä en ole yhtään japanilaista kirjaa lukenut. Siis tämä on ensimmäinen. Olen aloittanut jo, en saanut kirjakirjana, mutta kuuntelen.
VastaaPoistaHienoa, että uskalsit ryhtyä kuuntelemaan kirjaa.
PoistaToivon, että pidät tästä; kirjablogistani löytyy lisää japanilaisia kirjoja luettavaksi ☺️
Ensinnäkin: Tuolta aiemmista kommenteista ymmärsin, ettei saisi ekaksi ottaa kantaa. Miksiköhän? Minä nyt kuitenkin, kun olen saanut kirjan loppuun (kait?). Viimeinen luku kesti, kun lopetin kuuntelun hiukka ennen päätöstä ja sitten oli hankala löytää oikea kohta. Kuuntelin nimittäin tuota loppua aamuyöstä ja nukahdin tietenkin. Sen jälkeen sitä loppua kokeilin muina aamuöinä ja aina nukahdin. Nyt kuitenkin pitäisi olla koko kirja kuunneltu.
VastaaPoistaToiseksi: Minähän olen kait koko elämäni ollut Japani-ihailija. Ihailu yltää filosofian ja taiteen lisäksi japanilaiseen kirjallisuuteen. Tätä kirjaa en kuitenkaan ollut aiemmin lukenut - enkä siis nytkään lukenut vaan kuuntelin.
Kolmanneksi: Tietenkin tykkäsin jo ennen aloitusta, koska japanilaiset ei voi kirjoittaa huonoja kirjoja. Mutta tykkäsin myös lukiessani. Oli ihana ajatus välitilasta, jossa siirrytään elämästä kuolemaan. En toki keksinyt, mikä olisi minun valokuvani, mutta eipä nämäkään ihmiset sitä heti tienneet. Onneksi heillä oli opas, valokuvaamoa pitävä Hiiragi, joka johdatteli oikeaan muistoon. Hienoa oli sekin, että kuolleet olivat niin erilaisia, jokaisella hieno elämä vaikka ei mitenkään helppo. Tuli elämän monimuotoisuus ja monimutkaisuus hyvin selväksi.
Lukija oli tarinaan sopiva, teksti sujuvaa, kaunista. Jos minua jokin lukiessa ärsyttää, niin kielioppivirheet. Onneksi laatukirjoissa niihin ei törmää. Tässä kyllä tekstin sujuvuus oli todella hyvää, sellaista hyvin japanilaista.
Yksi merkillepantava seikka olivat kamerat. Tykkäsin, kun kamera ja objektiivi kuvattiin täsmällisesti. Se sai kertomuksen vaikuttamaan enemmän todelliselta.
Yritin guuglata lisää kirjoja Hiiragilta. Niitä ei ole, joten tähän on tyytyminen.
Kiitos taas Pöllö. Tämäkin oli iso ilo!
Kiitos Olifantti ☺️
PoistaEi, ei ole kiellettyä ottaa kantaa ekaksi - sitä mukaa saa kirjoittaa omat ajatukset ja tuoda mielipiteensä julki, kun lukenut kirjan.
Tuo sinun viimeisen luvun kuuntelu kuulostaa samalta kuin minun tämän hetkisen kirjan lukeminen - olen lukenut samoja sivuja kokoviikon ☺️
Minuakin tuo kirjassa kuvattu välitila kiehtoi; emme siirry yksin suoraan sinne minne nyt olemmekaan menossa. Ja se, että emme kumpikaan, sinä ja minä, osaa valita sitä yhtä kuvaa, kertoo varmaan siitä, että vielä on paljon kuvia tulossa.
Kamerat - todellakin, ne olivat varmasti sinulle kirjassa erilainen kokemus; itse ajattelin vain "kamera ja objektiivi", minä kun en niistä mitään ymmärrä. Mutta nyt kun sanoit, ne ja niiden kuvaus on tärkeä osa tarinaa.
Äänikirjaa kuunnellessa lukijan äänen on oltava kirjaan sopiva, lukijan virheet on ärsyttäviä - ne kyllä huomaa kuunnellessa.
Valitettavasti Hiiragin kirjoittamia kirjoja ei suomennettu kuin tämä yksi.
Pidin kirjasta yllättävän paljon. Kauniisti kirjoitettu ja ajatus elämän ja kuoleman välitilasta oli hieno. Mukava ajatus , että voisi vielä palata miettimään elämänsä kulkua kuvien kutta.
VastaaPoistaEnsimmäinen "tapaus" vei minut mukaansa täysillä ja piti lukea tarina loppuun heti. Seuraavat olivat vähän ikävämpiä ja raaempia , mutta sellaistahan se elämä on. Epäoikeudenmukaista.
Monia ajatuksia pyöri päässä kun luin kirjaa ja teki välillä jopa mennä selaamaan omia valokuvia vuosien varrelta ; en kuitenkaan malttanut keskeyttää kirjan lukemista :-).
Kiitos tästä lukuelämyksestä ! Kannati lukea !
Kiitos Terhi ☺️- kiva "kuulla", että pidit kirjasta ja olet sitä mieltä, että kannatti lukea 👍
PoistaItse jäin ensimmäisestä tarinasta alkaen odottamaan herra Hirasakan omaa kohtaloa. Jollain tavalla koskettavin tarina oli minusta Hiiri-kunin tarina. Miten hän niin kiihkeästi tahtoi auttaa kaikkia, oppia, mutta toimia silti omalla tavallaan. Vesi nousi silmiin, kun hän ei enää pystynytkään korjaamaan työnantajaansa, vaikka niin tahtoi.
Mutta se oman kuvan valinta - se tulisi olemaan vaikeaa. On niin monta kuvaa, jotka ovat tärkeitä.
Kiitos haasteesta, Pöllö!
VastaaPoistaEn tunne japanilaista kirjallisuutta kuin nyt kolmannen kirjailijan verran. Kaikissa lukemissani on ollut mukana jotain yliluonnollista niin tässäkin. Sattumaako, vai onko tämä suosittu genre Japanissa?
Olen ilmeisesti mielikuvitukseton tosikko, kun mieluummin luen realistisia tarinoita. Tämä kuitenkin yllätti positiivisesti. Yliluonnollista oli tietysti kehyskertomus valokuvaamosta, mutta henkilöiden tarinat olivat hyvinkin elämänläheisiä. Kokonaisuutena kirja on hyvin kirjoitettu ja henkilöiden kertomukset mielenkiintoisia.
Kiitos Puikoillankikin, että otit haasteen vastaan. Mukava lukea, että kirjasta jäi (näin ymmärsin) positiivinen maku, vaikka yleisesti ottaen kirjan genre ei ollut sitä sinun omaasi.
PoistaEtkä suinkaan ole tosikko; meillä jokaisella on omat mieltymyksemme ja siksi minusta esim. on "vaikea" lukea kirjakriitikoiden arvosteluita kirjoista. Tulee usein mieleen ajatus, että "mikä sinä olet sanomaan, pidänkö minä tästä vai en" - siksi luen mieluummin ihan vain ns. tavallisten lukijoiden ajatuksia ja kommentteja kirjoista blogeista. Yksi tykkää ja toinen ei, niin se vain.
Minulla dekkarit ovat tähän asti olleet se genre, johon en ole päässyt sisään, mutta Äitini kautta nekin ovat alkaneet avautua ☺️
Myös japanilaisessa kirjallisuudessa on monia eri genrejä; Piki Kuusikon blogissa Unien kelluvalla sillalla https://uniensilta.com/bibliografia/ löytyy Bibliografia, jossa hän on kertonut bloginsa sisällöstä ja siinä samalla selviää myös japanilaisen kirjallisuuden eri genret.
Kiva myös, että kerroit omista mieltymyksistäsi kirjojen suhteen - on aina helpompi tehdä valintoja, kun tietää millaisista kirjoista muut tykkäävät: saadaan toivottavasti laajempi skaala luettavaa.
Heips! Minulta oli mennyt tämä ohi aiemmin ja törmäsin vasta Terhin blogissa tähän. Löysin sen äänikirjana ja tein ratkaisun ottaa kielikylpyä englanniksi :) Lukija oli sopivan rauhallinen ja pysyin hyvin mukana, joskin vieraskielistä on kuunneltava tarkemmin, ei voi tehdä mitään mullistavaa samanaikaisesti, kuten suomeksi kuunnellen.
VastaaPoistaJapanilainen kirjallisuus on minullekin vierasta, mutta pidin kyllä kirjasta. Ymmärsinkö oikein, että poikasi on tämän käännöksen takana?
Mietin, että aika harvakseltaan näitä lähetyksiä ilmestyi valokuvaamoon, tai sitten aika kulki omia raiteitaan koko paikassa. Miten eri tavalla piti ottaa vastaan erilaisia kuolemia. Onneksi valokuvaajaan ei voinut käydä konkreettisesti käsiksi :)
Mieleeni tuli kaikenlaisia omia muistoja, kun mietin, mitä itse kelaisin läpi sillä viimeisellä hetkellä. Ehtiikö siinä edes käydä sitä elämäänsä läpi, kuten sanotaan.
En ala himoita lisää japanilaista kirjallisuutta, mutta otan sen vastaan, jos jotain mielenkiintoista ilmenee.
Heips ☺️ Kiva kun löysit kuitenkin, ettei mennyt ohi kokonaan.
PoistaHatun nosto sinulle, että kuuntelit kirjan englanniksi, minulta olisi jäänyt tekemättä.
- Pahoittelut, jos kirjoitin epäselvästi; tämä kirja ei ole Pojan kääntämä, hän kääntää parhaillaan kirjaa japanista suomeksi. Syyskuuhun mennessä käännöksen on oltava valmis ja kustannustoimittajalla, jotta sitä voidaan ruveta "työstämään" valmiiksi kirjaksi.
Mutta tästä kirjasta: jos ihmisen jokaisesta päivästä on otettu valokuva, niin mistä hetkestä tästäkin päivästä minun elämästäni olisi otettu kuva 🤔 Ja miten ihminen tosiaan lähdön hetkellä "näkee" elämänsä vai näkeekö? Nopeutettuna hän joka lähtee onnettomuuden seurauksena ja päivä kerrallaan hän joka odottaa lähtöä? Meneekö nyt liian syvälliseksi ajatukset..
Ymmärsin, että vastaavanlaisia valokuvaamoita oli kaupungissa useita ja tämän valokuvaamon omistaja odotti sitä kirjan viimeistä lähetystä voidakseen sulkea liikkeensä?
Olen joka tapauksessa iloinen, että pidit kirjasta, vaikkei japanilainen kirjallisuus olekaan sinulle tuttua eikä saanut vielä tämän perusteella siirtymään kirjaston "japanilainen kirjallisuus" -osastolle 😉😂 ( en tiedä onko sellaista..)
Moni on jo kommenttinsa kirjasta kertonutkin ja olen iloinen positiivisista kommenteista teiltä, joille japanilainen kirjallisuus on uutta tai vieraampaa ☺️
VastaaPoistaItse pidin kirjasta; ajatuksesta, että sitten kun minun on aika lähteä, joku on saattamassa minua matkaan. Ensimmäistä tarinaa lukiessani jossain mielen sopukoissa pyöri oma elämäni ja mistä hetkistä kokoaisin oman lyhtyni.
Kirjan toinen tarina, Hiiri-kun, oli ehkä suosikkini; pahan sisältä löytyy sittenkin hyvää - asiat eivät ole mustavalkoisia.
Viimeinen tarina pitää varmaan lukea vielä uudestaan ennen kirjan palauttamista, se oli mielestäni jotenkin sekava ja jotain jäi varmaan huomaamatta.
Harmi, että Sanaka Hiiragin kirjoja ei ole suomennettu ainakaan toistaiseksi enempää, hän on kuitenkin kirjoittanut useita romaaneja.
Tämä oli ensimmäinen japanilainen kirja, jonka luin. Siis luin, vaikka ensin kuuntelin äänikirjana. Kun olin lopussa mietin, mitä oikeastaan olin kuunnellut. En pystynyt hahmottamaan, jopa nimetkin menivät sekaisin.
VastaaPoistaAloitin lukemisen puhelimen näytöltä ja se kannatti. Nyt selkiytyivät kolmen ihmisen elämäntarinat.
Minä olen niin usein pohtinut, mahtaako olla kuoleman jälkeen joku välitila, kuten valokuvaamo tässä.
Kiehtovia olivat kaikki kolme tarinaa, vaikka niin henkilöt erilaisia. niin kaikki löysivät elämänsä parhaan, ehkä sen muistettavimman hetken kuvana. Vaikutuksen teki myös se matka, jonka kuolleet tekivät herra Hirasakan kanssa, joka teki rohkean valinnan muuttamalla kaltoin kohdellun pikkutytön kohtalon. Rangaistus tästä oli kova, hän menetti kaikki muistonsa.
Erikoinen kirja, joka sai pohtimaan, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän kuolee, siis paitsi, että hänet tuhkataan tai haidataanarkussa.
Minulla on itselläni henkilökohtainen kokemus, joka ei jättänyt kylmäksi. Äitini lupasi viimeisinä hetkinään tulla kertomaan minulle, missä on kuoltuaan, mikäli se on suinkin mahdollista.
Pöllö - kiitos tästä kirjavalinnasta.
Kiitos aimarii.
PoistaMinut kirja sai vielä vahvemmin uskomaan sekä siihen, että meille jokaiselle on etukäteen määrätty tietty aika, tietty määrä päiviä ja kun ne on "käytetty", on aika lähteä.
Kuin myös siihen, että kun on minun aikani, näen kaikki ennen minua täältä lähteneet jälleen. Siksi en pelkää kuolemaa - se ei vie mihinkään mustaan, pimeään, kylmään vaan läheisten luokse, mihin, sitä en tiedä enkä osaa sanoa.
Kirjasta kuitenkin välittyi viesti, että yksin ei tarvitse lähteä, joku on saattamassa sinne tuntemattomaankin.
Uusin eilen lainassa olevien kirjojen laina-ajan, ja täytyy tosiaan lukea kirjan viimeinen tarina uudelleen tässä uutta kirjaa odotellessa.