Lukupiiri 8/2025 - Tuomas Mustikainen, Jussi Sudenlehti: Vaiennut kaupunki

 Milloin hyvään pyrkivä ihminen lakkaa olemasta hyvä?

Sitä kysyy tositapahtumiin perustuva rikosromaani, jossa Lappeenrannassa keväällä 1961 vaimonsa ja kolme tytärtään surmannut pankinjohtaja kertoo viranomaisille tehneensä surmatyöt säilyttääkseen kunniansa.

Oman kunniansa? 

Tragedia tavoittaa sanomalehtimies Eino Herasen, joka haluaa ymmärtää pahuuden syvintä olemusta ja lähtee entiseen kotikaupunkiinsa tutkimaan tapausta. Hän törmää kuitenkin vain vaikenemisen kulttuuriin, valheisiin ja puolitotuuksiin. 

Tapausta selvittäessään Heranen huomaa siinä yhtymäkohtia omaan sukuhistoriaansa ja alkaa vajota osaksi kaupungin salaisuutta. Miksi kaupunkilaiset vaikuttavat suojelevan murhaajaa ja pitävän tätä edelleen arvossa?

Vaiennut kaupunki on Pahuuden anatomia -trilogian itsenäinen avausosa. 

Tuomas Mustikainen (s. 1985) on lappeenrantalainen kirjailija ja toimittaja, joka kuuli kirjan pohjana olleesta tragediasta poliisi-isoisältään.                                                                                

Jussi Sudenlehti (s. 1982) on kirjailija ja psykoterapeutti, joka on kiinnostunut ihmismielen pimeistä puolista. 

 Kannen suunnittelija Jussi Kaakinen.                                                                                                                   

Lukupiirin lukijoissa on monia, jotka pitävät dekkareista ja jännityksestä - tunnustan, että minä en oikein osaa kirjoja lajitella oikeisiin ryhmiin. 
Ajattelin kuitenkin, että josko tällä kertaa luettaisiin jotain vähän jännittävämpää ja kun tänään kerrankin oli kirjastossa aikaa muuhunkin kun vain vaihtaa nopeasti luetut varattuihin, niin käteeni osui muiden muassa tämä. 

Tuttua vai uutta? Trilogia tämäkin, onko tämän kahdesta muusta osasta luettavaksi? 

Kirja löytyy myös sekä BookBeatista että Storytelistä. 

Ja hei, muistattehan, että kommentoida saa, vaikka olisi lukenut kirjan joskus aikaisemminkin 👍😊

Jännittävää lokakuuta! 

Uutta kirjaa odotellessa - millaisia lukijoita te olette?

Olen tänään etsinyt seuraavaa kirjaa luettavaksi ja samalla silmäillyt kommenttejanne itselläni vielä kesken olevasta Syksystä. 

Ollaan luettu jo seitsemän kirjaa yhdessä, ISO kiitos teille! Toivottavasti jaksatte jatkaa.

Uutta luettavaa etsiessäni olen silmäillyt blogeistanne lukemianne kirjoja, ketkä olette niitä muistiin kirjanneet, ja tietenkin kun olen perusluonteeltani utelias - aina nokka joka paikassa, niin yritin pelkkien kirjojen perusteella miettiä millaisia lukijoita/kuuntelijoita te olette? 

Pakko ei tietenkään ole kertoa, vaikka utelias olenkin, niin ei kaikki minulle kuulu 😄

Minä olen oppinut lukemaan ensimmäisellä luokalla, ensimmäisellä viikolla. 
Äiti yritti opettaa minua lukemaan kesällä ennen koulun alkua, mutta en vain oppinut, mutta opettaja tiesi oikeat keinot.

Siitä lähtien olen lukenut. Koulussa oli oma kirjasto; yhden luokkahuoneen seinän levyinen kirjasto joka avattiin joka perjantai. Kuuden vuoden aikana luin sen aasta ööhön. 
Ja siinä välissä kävin mummon kanssa kirjastoautolla ja lainasin kirjoja ja joulu- ja syntymäpäivälahjaksi sain aina kirjoja. Äiti ja isä lukivat myös.

Ennen olin sitä mieltä, että kun kirjan avaa ja lukemisen aloittaa, kirja on luettava loppuun, oli mikä oli. Ja ennen luin kaikkea mitä käsiini sain. 
Nyt olen antanut vähän periksi: jos kirjan tarina ei lähde "lentoon", luen 50 sivua. Jos kirja on paksumpi, 100 sivua. Mutta jos ei niin ei, kirjan saa jättää keskenkin.
Sen voi joskus lainata vaikka uudestaan ja yrittää uudelleen - voi olla parempi hetki. 

Harvemmin kirjastossa tulee muuten vain harhailtua, kun kirjavinkkejä tulee aina jostain päin: teen varauksen netissä ja kun siitä tulee ilmoitus, käyn sen hakemassa ja samalla käyn katsomassa palautetut, sitten uutuudet ja viimeisimpänä suositukset. 

Luen paljon kotimaista kevyttä kirjallisuutta, minun sanoin "aivot narikkaan" -kirjoja. 
Joskus käsiin osuu jonkun vinkin (blogista, lehdestä, kirjastosta) kautta joku tiettyyn aikaan, paikkaan, henkilöön liittyvä kirja. Elämäkertoja luen aika harvoin.

Äidin ansiota tai syytä, kummin vain, on se, että olen oppinut lukemaan dekkareitakin. Vaikka lapsena luinkin Viisikkoni ja Neiti Etsivät ja muut; 3 etsivää, SOS, niin aikuisena dekkareiden lukeminen jäi. 

Kirjoja kuuntelen Saavutettavuuspalvelu Celian kautta. 
Olen aikanaan saanut sinne tunnukset, minkäpä muun kuin Riesan takia, kun en alkuun nähnyt kunnolla enkä leikatun olkapään vuoksi pystynyt kannattelemaan kirjoja pitkään. 

Tykkäisin lukea illalla sängyssä, mutta lukeminen jää usein muutamaan sivuun ja sitten KOPS. Herään siihen kun kirjan kansi kopsahtaa nenään. 

Äänikirjat on käsitöiden tekijälle loistokeksintö - ja bluetooth kuulokkeet 👍

"Suurin saavutukseni" on kaksi vuotta sitten kuuntelemani Volter Kilven Alastalon salissa, yhteensä 36 tuntia. 👍😄 Sukkia kutoessa meni syksy mukavasti - ja kyllä vain se oli loppujen lopuksi ihan hyvä kirja. 

Listoja rakastavana minulla on Google Drivessa lukemattomien kirjojen lista, jossa on tällä hetkellä 365 kirjaa + muutama kirjailija joiden kirjat pitäisi lukea ja sitten entisen "oman kirjaston" vanhat lukupiirikirjat, ainakin reilun 10 vuoden takaa. 

Tällainen kirja-addikti minä olen.