Vaikka kuukausi ehtikin vaihtua, taas kerran minulle yllättäen, niin tämä ei silti ole aprillipila, vaan... Sanotaanko näin, että laiskurin työn tuloksena löydetty kirja lukupiirille huhtikuuksi luettavaksi.
(Tällä kertaa viikonpäivät oli järjestyksessä, mutta päivämäärät sikin sokin, olin tänään vielä maaliskuussa)
Kirjojahan on kirjastot ja äänikirjapalvelut pullollaan, niistä olisi niin kovin helppo valita luettavaa, mutta lienen ottanut itselleni liian isot saappaat: haluan antaa teille luettavaksi kirjoja, joita en itse kovin helposti hyllyistä löytäisi. Te ehkä löydätte ja olette jo lukeneetkin, mutta onneksi kirjoja saa lukea monta kertaa - ja jo luetuista kirjoista saa kertoa mielipiteensä ja ajatuksensa.
He ovat komea pari, rikkaita, näköjään myös hyvin onnellisia.
Mutta hyvin nopeasti tarkkanäköinen Lucy huomaa perheen kulissien rakoilevan.
Vuoroin vihaten, vuoroin myötätuntoisesti Lucy tarkastelee valkoisen perheen todellisuutta, verraten sitä taakseen jättämänsä synnyinmaan todellisuuteen.
Lucy ei suhtaudu omaan menneisyyteensä nostalgisesti, mutta ei myöskään suostu nyky-ympäristönsä petkuttamaksi.
Kirjassa on 171 sivua ja se löytyy sekä Storytelistä että Bookbeatistä.
Jamaica Kincaid on syntynyt v. 1949 Antigua ja Barbudassa ja Wikipedian mukaan ollut vuoteen 1973 saakka nimeltään Elaine Potter Richardsson.
Hän muutti 16-vuotiaana New Yorkiin ja työskenteli au pairina Manhattanilla.
Myöhemmin hän sain stipendin valokuvausopintoihin New Hampshiressä, mutta palasi New Yorkiin kahden vuoden kuluttua. Vuosina 1974-1996 hän kirjoitti The New Yorkeriin. Hän on myös opettanut Harwardin yliopistossa.
Aurinkoista huhtikuuta 🤗
Nyt olenkin ajoissa. Sen verran olen kotona puuhastellut, että kirja tuli luetuksi. Tykkäsin rehellisestä, rohkeasta tyylistä, jolla nuoren tytrön elämää, kokemuksia ja ajatuksia käsiteltiin. Löytyi jotain samaistuttavaa, jotain erilaista. Korvani poimivat minusta oudon mielipiteen "on rumaa, jos mies on naista pitempi". Teininä minulla oli ongelma, kun kasvoin nopeasti ja olin pitkään kaikkia poika pitempi. Mummotettavallakin oli nyt ongelma, kun piti löytää vanhojen tansseihin pari, joka olisi pitempi. Löytyi se sitten.
VastaaPoistaTykkäsin lukijasta. Harkitsin kuunnella samalta kirjailijalta jonkin toisenkin teoksen, mutta en nyt vielä.
Minäkin olen ajoissa ja mikä on ollessa, kun oli lyhyt kirja. Kuuntelin BookBeatista ja kesto oli 3h 56min.
VastaaPoistaKirjailija on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ymmärsin, että hänen nimensä on tullut esiin Nobel-veikkauksissa, eikä ihme.
Hieno kuvaus nuoren tytön ajatuksista hänen tutustuessaan uuteen elämäänsä. Kehitystarinana uskottava, vaikka nyt saimme todistaa vain ensimmäistä vaihetta hänen kehitystään. Jos tarina jatkuisi - ja ehkä se jatkuukin - kasvaisiko hän lopulta niin itsenäiseksi taustastaan, ettei hänen enää tarvitsisi niin raivokkaasti riuhtoa itseään irti siitä?
Sain tämän kirjastosta heti samana päivänä jona varasin sen. Luin kirjan parissa päivässä, oli helppolukuinen teksti.
VastaaPoistaOlisi pitänyt kirjoittaa heti mielipiteet kirjasta, mutta sepä unohtui, vaikka aikaa olisi ollut. Eilen piti lukea sitä vähän uudelleen, enkä vieläkään tiedä pidinkö tästä.
Lainasin samalla kertaa kirjailijan toisen kirjan, kun näin sen hyllyssä. Se on nimeltään Äitini omaelämänkerta. Se ei vaikuta olevan Lucyn tarinalle jatkoa kuitenkaan.
Nuorena samantapaisia ajatuksia tunnistin varmaan itselläkin olleen, kun muutti yksin uuteen paikkaan. Yksinäisyyteen olin kyllä tottunut ainoana lapsena.
-Kuvitelmat/ todellisuus. Kun uusi onkin niin paljon erilaista, että ikävöi vanhaa, pettymys kun ei voikaan hylätä kurjia ajatuksia entiseen elämään, vaikka on nyt unelmoimassaan uudessa paikassa.
-Turvallinen ympäristö ei aiheuta tyytyväisyyttä.
-Yksinäisyys, se ei ollut mikään pieni saavutus, Lucy oli luullut kuolevansa siihen pyrkiessään.
-Elämän ohjenuora- saa tehdä vaikka mitä “kunhan pystyy maksamaan sen itse”
-Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne.
-Toivo siitä että voisi rakastaa jotakuta niin paljon että kuolisi.
Kiitos taaskin uudesta lukukokemuksesta, jota en olisi muuten löytänyt.
Kiitos Tonttu (Olifanttihan on eksynyt ja vaihtanut nimensä 😊) Puikoillanikin ja Emilie kommenteista.
VastaaPoistaItselläni kesti kirjan kuunteleminen pitkään, vaikka lyhyt kirja olikin ja ristipistoja pistellessä olisi ollut oikein hyvää aikaa kuunnella.
Jostain syystä en vain saanut kunnolla kiinni Lucyn ajatuksista, tai oikeastaan minusta on varmaan tulossa vanha siveyden sipuli, sillä minua häiritsi kirjassa monet, erilaiset, ei kuitenkaan varsinaiset seksikohtaukset, joista osa toistui useampaan kertaan.
Emilie pohti, pitikö kirjasta vai ei - samoin pohdin minä. Kirja kuuluu minulla osastolle "ehkä luen joskus uudestaan ymmärtääkseni tämän paremmin".
En ole koskaan asunut yksin enkä ole ollut yksinäinen, moni Lucyn kokema asia on jäänyt kokematta. Ehkä siksi en osannut samaistua hänen ajatuksiinsa ja elämäänsä ja kirjan tarina jäi vieraaksi.
Itsellä lukeminen on tällä hetkellä jotenkin jumissa - oikein mikään kirja ei tunnu nyt hyvältä eikä etenevän. Näitä jaksoja kai on kaikilla silloin tällöin?
Mukavia lukuhetkiä kaikille, etsin teille taas uutta luettavaa/kuunneltavaa toukokuuksi!
Aloin nopsaan lukemaan ja vaikka pääsin suht hyvään alkuun niin homma ei edennyt eli en päässyt tarinaan sisälle. Luovutin kertaalleen ja aloitin vielä sisukkaasti toisenkin kerran vähän ajan kuluttua , mutta sitten iski mukavuudenhalu ja jätin kirjan sikseen ja nyt se on jo palauttavien pinossa :-). Hyvä yritys kymmenen tai ehkä sittenkin vain ysi puol :-).
VastaaPoistaUutta odotellessa.....
Kiitos Terhi 😊
PoistaOnneksi kaikkia lainattuja kirjoja ei tarvitse lukea, ei edes lukupiirin vuoksi.
Joskus on vaan näitä kirjoja joihin ei pääse sisälle millään ja vaikka lukisikin, kirjan lopussa ainakin itselle tulee se vanha "hauki on kala, hauki on kala" -tunne. Eli olet lukenut ja osaat kirjasta ehkä jotain kertoakin, mutta mitään se kirja ei ole varsinaisesti sinulle antanut.
Kincaid on kirjoittanut useita kirjoja ja tämän Lucyn jälkeen mietin, pitäisikö antaa tilaisuus toiselle kirjalle, mutta ainakaan vielä sitä hetkeä ei ole tullut 😊
Kerron sinulle/täällä salaisuuden - Äiti ei taida täällä käydä. Oli hänen kanssaan jälleen kerran puhetta kirjoista ja hän kertoi ensimmäisestä lukemastaan kirjasta, kun oli 7-vuotiaana oppinut koulussa lukemaan.
Löysin kirjan, lähetin kuvan "oliko se tämä?". Saatuani myöntävän vastauksen, tilasin sen hänelle Äitienpäivälahjaksi Finlandia -kirjasta. En löytänyt ensimmäistä painosta, mutta toinen painos kelvannee.
Nyt olen lukenut Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni -kirjaa iltalukemisena - voi miten ihana kirja onkaan!
Onnimanni on juuri sellainen, jollaisen uskon pitävän huolta metsästä ja metsän eläimistä - pieni parin vaaksan mittainen mies vihreässä asussaan, punainen lakki päässään. Luulen jopa nähneeni hänet... 😉❤️
Miten ihana äitienpäivälahja !!
PoistaPitääkin pitää silmät auki jos vaikka näkisi edes vilahduksen Onnimannista :-).
Luulen, että kun Touhulassa puuhaillessasi istut pitämään hetken kahvitaukoa auringossa, saatat hyvinkin nähdä hänen vilahtavan puiden takana.
PoistaJa muista kirjaston lastenosasto 😉😉
Minäkin kuuntelin tämän, mutta ei oikein napsahtanut. Olen kuitenkin iloinen näistä epätavanomaisista vinkeistäsi 😺
VastaaPoistaKiitos Sartsa - tämä kirja sai minut epäilemään, että hups, olenkos haukannut taas liian ison palan mitä hommaan, mutta sinun ja kaikkien muidenkin sanat saavat jatkamaan uuden kirjan etsintää 😉
Poista