Lukupiiri 1/2026 - Aloitetaan reippaasti kahdella kirjalla
Molemmat näistä ovat klassikoita
Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
Kuinka moni on lukenut Tiitiäisen satupuu - tai muita Tiitiäisen loruja? Minä myönnän, etten ole.
Valitsin tämän kirjan aloituskirjaksi siksi, että yksi Suomirockin legendoista, Eppu Normaali, lopettaa keikkailun tulevana vuonna 2026, juhlistaen 50-vuotista uraansa jäähyväiskiertueella, jonka viimeinen keikka järjestetään Tampereella Ratinan Stadionilla 8. elokuuta.
Tiitiäisen satupuun - ja monen muun lastenruno ja -lorukirjan kirjoittaja Kirsi Kunnas oli Martti Syrjän ja Mikko "Pantse" Syrjän äiti ja Syrjän veljekset ovat monelle yhtä kuin Eppu Normaali.
Ja Kirsi Kunnas on yhtä kuin - minä en edes tiedä kuinka paljon lastenrunoja ja -loruja hän kirjoittanut, mutta sen tiedän, että ne ovat herttaisia ja kauniita.
Ja sen tiedän, että aikuisillakin on pääsy lastenosastolle kirjastossa - sieltä saa ottaa useammankin Kirsi Kunnaksen kirjan mukaansa.
Mutta jos ei lorut ja sadut innosta - löytyykö muuten keneltäkään tätä kirjaa omasta hyllystä?
Niin. Itse aloitin viime vuoden Juhani Ahon klassikolla Rautatie ja ajattelin, että kokeillaanko jotain samanlaista alkavana vuonna?
En ole koskaan lukenut mitään Minna Canthin kirjoittamaa, enkä hänestä kirjoitettuakaan ja kun tarpeeksi kauan etsin luettavaa, monenlaisista listoista, lukudiplomeista yms. niin eteen pomppasi Minna Canth.
Kirjassa on Canthin kirjoittamia novelleja, jotka kuvaavat tavallisen ihmisen arkea aikana, jolloin normeista poikkeaminen johti usein lääketieteelliseen diagnoosiin.
Muotidiagnooseja olivat muun muassa melankolia, hysteria ja hermoheikkous. Canth piti aikansa hermostuneisuuden syynä modernin ajan liian nopeaa kehitystä, joka vaati ihmisiltä jatkuvaa olemassaolon kamppailua. Olemmeko vieläkään oppineet hiljentämään tahtia?
Molemmat olen joskus lukenut, mutta enpä niistä paljon mitään muista. Laitoin kirjastoon tilaukseen, vaikka varmaan ostan tuon Tiitiäisen satupuun omaankin hyllyyn, kunhan joskus pääsen kauppaan. Nyt en viitsi Fizbania jättää yksin. Ahkerasti täällä ihmiset yrittävät päästä raketeista eroon.
VastaaPoistaMinna Canthia luin teininä paljon. Olin siihen aikaan tiedostava nuori kapinallinen. Nyt kaikki tuo on taakse jäänyttä elämää.
Pitäisiköhän minunkin ostaa Tiitiäisinen satupuu hyllyyni? Tosin ei ole pieniä lukijoita tai kuuntelijoita, mutta jos ihan itselleni.
PoistaMeillä alkoi rakettien ampuminen vasta tasan kuudelta kuten ohjeet oli - loppumisesta en tiedä, kun olin jo nukahtanut..
Kiva kun lukupiiri lähtee käyntiin taas. Tiitiäisen satupuu löytyy omasta hyllystä vähän erilaisena. Se on nimeltään Tapahtui Tiitiäisen maassa ja on kokoelma eri Tiitiäis-kirjoista. Kelpaako se tähän haasteeseen?
VastaaPoistaMinna Canthin muutamakin teos kuului opintoihin kotimainen kirjallisuus. Muistan lukeneeni tuolloin ainakin Työmiehen vaimon, Papin perhe, Anna-Liisa ja ehkä jotain muutakin, mutta Ihmisen kuvia en ole lukenut. Laitan tilaukseen.
Kiitos Puikoillanikin ☺️
PoistaToki kelpaa Tapahtui Tiitiäisen maassa - ihan niin tarkkoja ei sentään olla tämän kanssa, kun Tiitiäinen muutenkin vain "lennähti" mieleeni Olifantin Joulukalenterin myötä 😄
Tästä sinun kommentista sainkin monta kirjaa lisää Lukemattomien listalle - kunhan nyt ensin luen tuon Ihmisen kuvia, millainen kokemus se onkaan.
Mulle kävi hieman höpösti. Olin vain vilkaissut, mitä kirjoja nyt luettaisiin. Minna Canthilta en ole lukenut aiemmin mitään, ellen koulussa Sananmahti-kirjoista jotain hänen tuotannostaan tai hänestä itsestään. Kirsi Kunnaksen kirjoista olen lukenut ja minulla piti ollakin Tiitiäisen tarinoita. Kun en kirjaa löytänyt omasta hyllystä, lainasin sen ja vasta tajusin, että lukupiirin kirja onkin Tiitiäisen satupuu!!!! Sekotin itseni, mutta ehdin kyllä tuohon Satupuuhunkin.
VastaaPoistaÄlä sure, minä unohdin itse koko Tiitiäisen satupuun, lainasin vain Minna Canthin 🫣 Enkä senkään lukemista ole aloittanut vielä.
PoistaJos laitetaan nämä sattumukset joulun ja tonttujen piikkiin, kun kaikkea muutakin tekivät joulun alla; eivät malta lopettaa jekkujaan. Kyllä me ehditään!
Osaan Tiitiäisen satupuun suunnilleen ulkoa, kun olen sitä kolmelle pojalle lukenut :) Muutkin Tiitiäiset taitaa olla meillä hyllyssä. Kannattaa muuten katsoa video, missä Kirsi Kunnas lukee itse 'Kattila ja perunat'-runon, löytyy ihan guuglaamalla helposti. Kunnaksella oli myös aikuisten runoja, nekin ovat hyviä.
VastaaPoistaKävin katsoa videon jossa Kirsi Kunnas luki itse Kattila ja perunat -runon - enpä yhtään ihmettele, mistä on poikansa saaneet sanailijan lahjansa.
Poista31.1. olisi Lahdessa Messukeskuksessa Ilmaisen kirjan päivä.
Valtavasta väkijoukosta huolimatta olisin ollut valmis menemään sinne, olisin saanut Pojan houkuteltua kaveriksi, mutta on liian monta reissua kaupunkiin tässä seuraavan kahden viikon aikana, etten raaski enää ajattaa Mursua tuon takia sinne.
Aika vaikean haasteen laitoit, kirjoitan vain sen minkä osaan tähän.
VastaaPoistaJoskus aikoinaan jostain syystä lainasin Tiitiäisen satupuu-kirjan. Itselle "kolahti" vain yksi runo; Tunteellinen siili- josta tuli mieleen eräs vanha rouva jota olin hoitamassa silloin kun olin työssä. Juttelin hänen kanssaan aina kun oli ylimääräistä aikaa töissä. Kirjoitin sen runon muistikirjaan, mutta en nyt löydä sitä, enkä kehtaa kopioida sitä netin syövereistä. Muuten nämä runot eivät jostain syystä olleet luettavana omille lapsillekaan, en tiedä miksi.
Minna Canth Ihmisen kuvia-kirjan lainasin kirjastosta, eikä ollut jonoa tähän aikaan tästä kirjasta.
Ihan uskomatonta että nämä on kirjoitettu jo ennen kuin minun isäni (v.1899) on syntynyt. Millainen kirjoitustyyli on silloin ollut, käsinhän nämäkin on kirjoitettu paperille, joitakin kohtia kirjassa on kerrottu nykyaikaistetun.
En ole monesti lukenutkaan novelleja, en vaan erityisemmin pidä novelleista. Canth kirjoittaa sen ajan elämästä, sairauksista, naisen asemasta ja yhteiskunnallisista epäkohdista, "ajasta jolloin normeista poikkeaminen johti usein lääketieteelliseen diagnoosiin". Hyvin ahtaat normit siihen aikaan!
Mutta jostain näistäkin novelleista tulee mieleen nykyaika, esim mihin voivat johtaa nämä esim ihmisten hoidossa tehdyt heikennykset nykyisinkin? Kertomukset kertovat ihmisten hyvin vaikeista elämäntilanteista, köyhyydestä, mutta ei rikkauskaan joillekkin onnea tuonut. Ahdistus saattoi helpottua työtä tekemällä tai luontoa seuraamalla.
Elokuva Anna-Liisa on tullut katsottua, kun se tuli tv:stä ja se oli myös hyvin koskettava elokuva.
Jos jotakuta kiinnostaa nuoresta Minnasta kertova kirja, kirjoittaja Anneli Toijala Myrskylintu (luin heinäk-2019) ja Minna Rytisalon Rouva C jonka luin elok- 2019. Näistä kirjoitin "Luin v 2019"-sivulle blogiini. Pidin niistä kummastakin.
Luin myös samoihin aikoihin Minna Maijalan kirjan: Herkkä, hellä ja hehkuvainen Minna Canth.
Aina Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta tulee nämä kirjat esille kirjastoissakin täällä Tampereella ja Minnan patsas saa kukat myöskin.
Kiitos Emilie vinkeistä nuoresta Minnasta kertovista kirjoista, lisäsin ne lukemattomien listalle. Minna Canthin päivänä kirjastoissa tosiaan tulee esille useita hänestä kertovia ja hänen kirjoittamiaan kirjoja - olisi siis syytä silloin käydä kirjastossa.
PoistaKuuntelin itse Ihmisen kuvia Celiasta - luulen, että sujui paremmin kuin lukien.
Pidin novelleista - pidän novelleista yleensäkin, siinä suhteessa taidan olla erilainen kuin moni (?) lukupiiriläisistä.
Joissakin kohdin korvaan osui vanhahtava kieli ja sanat, suomen kieltä kun on viime vuosina tullut useinkin Pojan kanssa "perattua: sanotaanko se näin vai näin".
Anna-Liisa kuulostaa tutulta, samoin kirjan lopussa olleesta listasta tuttu oli Roinilan talossa.
Tiitiäisen satupuu on jäänyt itseltä lukematta, mutta sekin onneksi löytyy Celiasta eikä ole pitkäkään, ehdin sen vielä kuunnella.
Ihmisen kuvia on nyt luettu. Yleensä en mielelläni lue novelleja, kun ne loppuvat juuri kun on päässyt tarinaan sisälle. Toisaalta novelleissa tarina kerrotaan tiiviimmin ja on kirjailijan lahjakkuutta pystyä pitämään kertomus lyhyenä.
VastaaPoistaKirjan alussa oli Minna Maijalan kattava analyysi Minna Canthista ja kyseisistä novelleista, joten en lähde hänen kanssaan kilpailemaan. Näissä novelleissa, kuin myös Minna Canthin muussa tuotannossa pidetään esillä naisen asemaa perheessä ja yhteiskunnassa. Pidetään myös esillä köyhien ihmisten asemaa, kuten ukko Kumpulainen Hullu suutari -novellissa. Uutta Minna Canthia minulle oli rikollisista ja vangeista kirjoitettu novelli Lääkäri, jossa pohdittiin pitääkö rikollista rangaista vai hoitaa. Minna Canth oli varsinkin tässä suhteessa edellä aikaansa.
Kiitos Puikoillanikin - ymmärsin kommentistasi, että nämä Minna Canthin novellit jollain tavalla pitivät sinuakin otteessaan, vaikka et novellien ystävä varsinaisesti olekaan?
PoistaNovellit Lääkäri ja Hullu suutari saivat minutkin Minnan lailla pohtimaan, pitääkö rikollista rangaista vai hoitaa - ja niinhän tänäkin päivänä tehdään mielentilatutkimuksia.
Mutta onko tulos sitten vapauttava, hoitoon johtava vai mikä, sen ymmärtäminen on vaikeaa.
Minä tartuin tapani mukaan reippasti uuteen kirjaan eli "Ihmisen kuvia".Tykkään novelleista ja ajattelin että se olisi hyvä tapa tutustua Minna Cantin tyyliin ja tuotantoon. Muutaman illan sinnittelin ja luin ja jätin muutamaksi illaksi ja taas tartuin kunnes luovutin. Tarkistin nyt että kirjanmerkki löytyy sivulta 240 ja kirja lähtee seuraavalle kirjastoreissulle palautukseen ilman että kahlaan sen loppuun.
VastaaPoistaLiian raskassoutuista minulle vaikka tärkeistä asioista puhutaankin.
Eipä sinulta Terhi paljon jäänyt lukematta, urheasti luit kirjan lähes loppuun - ainakin kun omasta kappaleestani katsoin missä kohtaa oltiin sivulla 240 ☺️.
PoistaKaikki kirjat eivät vain nappaa, sille ei voi mitään, enkä suinkaan siitä pahastu. Vuoden kotimainen klassikko on nyt luettu.
Kokeillaan myöhemmin jotain muita novelleja 😉
Kun vahingossa lainasin ensin Tiitiäisen tarinoita, niin luin sen ties monennenko kerran. Pojallemme sitä aikoinaan luin.
VastaaPoistaLainasin kirjastosta viikolla Tiitiäisen satupuun ja luin heti.. Olen satujen, sekä lorujen ystävä. Aiemmin kirjoittelin niitä itsekin. Satupuun runoista sykähdytti Kissa Krumeluu eniten. Kai siksi, että haluaisin hankkia kissan
Voi aimarii, ei se ole niin tarkkaa luitko Tiitiäisen tarinoita vai Tiitiäisen satupuun - kaikki Kirsi Kunnaksen lorut ja runot ovat luettavissa.
PoistaJa toden totta, sinun tarinasi ovat viihdyttäviä, niitä lukee mielellään - niin kuin tositarinasikin sieltä Karsikonperältä!
Molemmat kirjat on nyt luettu ja molemmista tykätty.
VastaaPoistaTiitiäinen ilahduttaa sanoilla, soinnuilla, kielellä. Olen aina tykännyt sanoista, erilaisista sanoista, uusista tavoista ilmaista asioita. Olen hyvin hidas lukija, koska luen nimenomaan sanoja, en juonta. En voisi kuvitella lukevani kirjaa hyppäämällä vaikkapa maisemakuvausten yli kuten kuulemma jotkut tekevät. Tiitiäisen satupuu oli siis ilo ja mielihyvä.
Minna Canthilta oli valittu hyvin erilaisia tytlinäytteitä. Jossain novellissa ihastelin kaunista kuvausta, sanankäyttöä, jossain ihmettelin raakaa näkemystä ihmisluonnosta, jossain pitemmässä tarinassa taitoa pitää lukijan mielenkiinto yllä. Vanha tyyli, vanhan ajan sanat eivät pistäneet silmään, koska tuesin, että silloin sydämeen mahtui kaksi ämmää. Yleensä minua ärsyttää nuo alkujutut, joissa kerrotaan tarinoiden rakenteesta, kirjoittajasta, kaikesta, tässä se kuitenkin oli taitavasti tehty. Kahlasin siis ihan mielenkiinnolla senkin läpi. Kiitos siis Pöllö taas avartavista lukuelämyksistä. Olenhan minä nämä joskus lukenut, mutta mitään en ennestään muistanut.
Kiitos Olifantti!
PoistaKuvasit Minna Canthin kirjan niin hienosti ja tyhjentävästi, etten osaa sanoa tuohon mitään jatkoksi, olen sanaton.
Myös minä pidin kirjan vanhasta kielestä vaikka se korvaan osuikin, juurikin siksi kun Pojan kanssa on monta vuotta suomen kielestä puhuttu. En olisi aikoinaan uskonut, että häntä kielen historia vielä joskus kiinnostaa ja vaikka pääaine olikin japani, niin suomeakin piti käydä läpi.