Tälle kirjalle minulla ei oikeastaan ole mitään erityisempiä alkusanoja, esittelyä. Tämä vain "pompsahti" esiin etsiessäni luettavaa Lukupiiriin kesäkuuksi.
Pian eläkkeelle jäävä metsästyksenjohtaja Ulf
näkee 70. syntymäpäivänään suden.
Hetki muuttaa kaiken. Vanhan miehen epäilys luontosuhteestaan ja elämäntyönsä eettisyydestä kasvaa järisyttäväksi identiteettikriisiksi.
Pientä elämänpiiriä mullistavat käänteet sen kuin jatkuvat:
Metsä palaa, karhu hyökkää, Ulf sairastuu.
Ja rikos tapahtuu.
Suureen susikysymykseen sekoittuu rikoksen mysteeriä, ikääntymisen kipua ja rakkautta.
Ekmanille tyypillisesti jännitys maustaa yhteiskunnallista sanomaa ja hiljaa syvenevää ihmissuhdekuvausta.
Kuin Vanhus ja meri Pohjolan metsissä!
Kirjassa on 176 sivua ja se on kuunneltavissa sekä BookBeatissa että Storytelissä.
*******
Kerstin Lillemor Ekman, s. 27. elokuuta 1933 on ruotsalainen kirjailija.
Ekman opiskeli Uppsalan yliopistossa kirjallisuushistoriaa, pohjoismaisia kieliä ja saksaa ja valmistui 1957. Hän aloitti dekkarikirjailijana, ja esikoisromaani ilmestyi 1959. Myöhemmin hän siirtyi yhteiskunnallisiin ja psykologisiin teemoihin. Ekman on kirjoittanut myös elokuva- ja oopperakäsikirjoituksia.
Kepeätä kesäkuuta kaikille!
Kiva valinta. Kiitos, Pöllö.
VastaaPoistaVarattuna on. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaKiitos Pöllö! Kuten varmaan arvaatkin, tykkäsin tosi paljon. Niin hienosti kerrottu tärkeistä asioista, susista, ihmisistä, molempien suojelusta. Jäi lämmin olo, kun kirja loppui. Elämä on ihanaa ja usein kovin monimutkaista. Asioilla on monta puolta, eikä oikein tekeminen ole aina helppoa. Olisi hyvä osata juosta joskus sutena.
VastaaPoistaKiitos Kotitonttu 🤗
PoistaKuunneltuani kirjan itse, arvasin että ainakin sinä tykkäät kirjasta.
Viimeinen lauseesi "olisi hyvä osata juosta joskus sutena" oikeastaan kiteyttää kaiken sen mitä ajatuksia kirja toi minulle mieleen. Ja että ei oikein tekeminen ei ole aina helppoa - tai tietää mikä on milloinkin oikein, kuten tässä kirjassa.
Vinkki: Kerstin Ekman on kirjoittanut lisäksi Sudentalja -trilogian, joka on ollut suosittu Suomessa.
Eilen hain tämän kirjan kirjastosta ja luin sen iltaan mennessä. Aivan uusi arvostettu kirjailija, josta en ollut kuullutkaan. Kauniisti kirjoitettua ja käännettyä sujuvaa tekstiä. Olen aina arvostanut Tammen Keltaiseen kirjastoon kuuluvia kirjoja.
VastaaPoistaToki tämän kirjan maailma oli aivan vieras, en olisi ikinä lukenut metsästyksestä kertovia kirjoja, vaikka olihan tässä paljon muutakin sisältöä. Toisaalta aihe, eli suden suojelu ja susiviha (samoin karhun-) ovat kyllä esillä täälläkin. Karhuja pyörii nykyisin pihapiireissä ja ihmiset niitä ryntää katsomaan esim. Lieksaan, (Yle; "Karhuista on tullut jopa tavanomainen näky Lieksassa") Tuli vaan mieleen kirjaa lukiessa, että kannattaisi pysyä kauempana karhuista.
Ehkä voisin tutkia kirjailija muita kirjoja lukeakseni, tämä ei kovin paljon tullut mielikirjakseni vielä. Onneksi oli nopeaa luettavaa ja varsin vähän sivuja :)
Kiitos Emilie 🤗
PoistaKirjan erilainen maailma oli syynä sen valinnaksi tämän kuun kirjaksi, metsästys aiheena vähän arvelutti, mutta muuten takakansikuvaus houkutteli.
Itselle jäi kirjasta sen loputtua tunne, että pitäisikö kuunnella se uudelleen, "tarkemmin".
Kun ei ole itse nähnyt karhua eikä sutta, ei sitä oikein osaa pelätäkään. Täällä meidänkin suunnalla on kuulemma ainakin yksi karhu viime kesänä liikkunut, mutta... onkohan sittenkään 🤷♀️ Kompostit, biojätteet ja roskat ylipäätään niitä taitavat houkuttaa.
Kuuntelin tämän alkukielellä (Löpa varg) ja oli oikein hieno kokemus. Lukija, Lennart Jähkel kuulosti ikäihmiseltä, mikä tuki hyvin tarinan Ulfin persoonaa. Googlasinkin lukijan ja hän on ruotsalainen näyttelijä ja ollut nauhoituksen aikaan n. 65 vuotias.
VastaaPoistaTarina on kaunis ylistys luonnolle, sen suojelulle ja luonnon eläimille. Koskettavaa oli mietteet entisestä työurasta Metsähallinnon palveluksessa ja pitkän metsästyskokemuksen pohdinnat.
Puolisoiden välinen rauhallinen suhde oli kaunista kuvausta.
Vaikka aihe oli itselle kaupungin kasvattina vieras, se tuli yllättävällä tavalla lähelle. Hyvä vertaus tuo yllä mainittu Vanhus ja meri. Pitäisikin tarttua tuohon klassikkoon uudestaan.
Kiitos Pöllö hyvästä valinnasta.
Kiitos Puikoillanikin 😊
PoistaTaas harmittaa, että kielitaitoni on niin hatara, että en pysty kuuntelemaan kirjaa alkukielellä kuten sinä - vaikka lukija oli hyvä minunkin kuuntelemassa äänikirjassa (Celiassa), vaikuttaa siltä, että kokemuksesi oli vielä hienompi.
Kiitos kun sanoitat minunkin ajatukseni, alku oli minulla vähän kankeaa, mutta kun pääsin tarinaan sisälle, tarina oli sujuvaa.
Ja jälleen kerran pariinkin kertaan silmäkulmat kostuivat.
Aluksi en oikein päässyt kuunteluun kunnolla mukaan, mutta kirjan edetessä se kävi mielenkiintoiseksi. Oli lopulta oikein hyvä kirja, jota olen miettinyt sen jälkeenkin.
VastaaPoistaMinulle kirjasta jäi enemmän mieleen tuo ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat asiat. Ihmisten ja sukupolvien väliset yhteydet ja kuilut. Mielen muuttuminen iän myötä erilaisiksi ajatuksiksi.
Kiitos Sartsa 😊
PoistaSinulle kävi kai niin kuin minulle.
Kirja ja sen tarina pyörii vieläkin mielessäni, enkä oikein ole saanut tartuttua kunnolla uuteen kirjaan.
Ikääntyminen ja sairastuminen ja niiden myötä elämän muuttuminen ja harrastusten lopettaminen on ollut ajankohtaista jo usean vuoden ajan lähipiirissä ja sen vierestä katsominen koskee.
Kirja oli mielenkiintoinen, koskettava, raaka, lämmin, realistinen, ajatuksia herättävä.
VastaaPoistaEnsin ajattelin että miksiköhän Pöllö on tällaisen metsästyskirjan valinnut :-) ja vähän pitkin hampain aloitin lukemisen enkä ensi puraisulla tykästynyt, mutta kun pääsin tarinaan sisälle ahmin sen loppuun tuota pikaa.
Juuri tällaisten löytöjen vuoksi lukupiiri on niin mukava juttu kun tulee luettua "oman mukavuusalueen ulkopuolelta" (en tykkää yhtään tuosta sanonnasta ja silti se piti tähän nyt laittaa ).
Lämmin kiitos Pöllö !!!
Kiitos Terhi 🤗
PoistaTunnustan, itsekin ensin ajattelin, että hups, tuliko hutilaukaus. Mutta kun sitkeästi kuuntelin eteenpäin, niin pääsin tarinaan sisälle.
Puikoillanikin on hienosti tiivistänyt kaiken sen, mitä minäkin kirjasta ajattelin, Sartsan tavoin kirja jäi pitkäksi aikaa mieleen ja on vieläkin mielessä: pitäisikö kuunnella uudestaan.
Minäkään en muuten pidä tuosta sanonnasta; sain kuulla sitä ihan tarpeeksi ja liikaakin töissä. Mutta ehkä se joskus on paikallaan.