Ihan aluksi pahoittelut, että heinäkuun lukupiirin kirjan julkaisen vasta nyt - päivät vain taas vilahtivat ohi, huis vain ja olikin jo heinäkuu enkä ollut etsinyt kirjaa luettavaksi. Ja sitten olinkin poissa kotoa.
Huono selitys: kyllähän puhelimella tai lainatabletilla/-koneellakin olisi voinut kirjan etsiä ja päivityksen tehdä, mutta kelpaako selitykseksi helteet ja lapset (toinen ihan pian neljäkymmentä ja toinen sitten perässä 😜 - lapsiahan nekin on)?
Pöllönkulmalla tarkempia tekosyitä.
Mutta heinäkuun kirjaan - joka aloittaa perhesaagan ja päähenkilön, Ingridin vivahteikkaan kasvutarinan jossa valtameri ja vuodenaikojen vaihtelut muodostavat oman ainutlaatuisen juonensa Ingridin ilojen ja surujen lomassa.
Kalat, myrskyt, köyhyys. Hän omistaa vuodenajat, linnut ja horisontin. Ingridin on opittava kaikki, mihin muut eivät kykene. Jonain päivänä hänen on opittava vielä enemmän.
Norjan luoteisrannikolla on pieni saari, jolla asuu Barrøyn perhe. 1900-luvun alussa elämä on selviytymistä, mutta saari on myös maanpäällinen paratiisi. Barrøyt hyödyntävät luonnonantimia, kasvattavat karjaa, kalastavat merellä ja keräävät kaiken mitä aallot huuhtovat rantaan. Talvisin isä liittyy kalastajajoukkoon, joka lähtee Lofooteille työskentelemään luonnonvaraisissa vesissä. Muu perhe jää saarelle kestämään talven. Elämää helpottaakseen isä päättää käyttää kalastuspalkkansa laiturin rakentamiseen, jotta he saisivat kunnon yhteyden lähisaariin.
Laituri sysää käyntiin tapahtumaketjun, joka mullistaa Barrøyn perheen arjen lopullisesti.
Kirjassa on 214 sivua ja se on kuunneltavissa sekä Storytelissä että BookBeatissa, myös Celiassa.
Sopivan helteistä heinäkuuta kaikille!
Hei taas. Eipä tässä mitään kiirettä ole, nyt vasta sain aikaiseksi katsoa täältä mitä kirjaa ehdotat. Varattu on se nyt kirjastosta! Heinäkuu onkin alkanut sateisena.
VastaaPoistaHyvää kesän jatkoa!
Kiitos Emilie 😊
PoistaJatketaan sitten vaikka elokuun puolelle, eihän lukeminen olekaan kiireisen hommaa 😄
Hyvälta vaikuttaa ja näkyy olevan neliosaisen sarjan ensimmäinen.
VastaaPoistaKiitos Puikoillanikin 😊
PoistaMietin hetken muistuttaako liikaa Myrskyluoto -sarjaa, mutta enpä ole sitäkään itse lukenut, Myrskyluodon Maijaa joskus katsellut ja sen tunnusmusiikki on yksi suosikkejani.
Viimeksi oltiin Ruotsissa, mennään nyt sitten Norjaan 😄
Sain juuri tänään tämän kirjan luettua!
VastaaPoistaKirjan lukeminen tuntui kuin "haahkan untuvilta", kieli oli selkeää, luvut olivat lyhyitä. Teki aina mieli lukea mitä seuraavassa luvussa on. Välillä tapahtui kaikenlaista ikävää ja työtähän siellä oli opittava tekemää, ihan pienestä lapsesta lähtien. Ihan kummallinen sitkeys ja lannistumattomuus näillä ihmisillä oli, mutta myös räväkkä ote, sitten kun joku ei mennyt mieltä myöten, mutta rakkaus kotisaarta kohtaan oli suurta, kun on siellä sattunut syntymään.
Pidin tästä kirjasta todella paljon. En ole siis näin toisaalta raskasta ja toisaalta helppolukuista kirjaa lukenut ennen, muutenkin harvoin norjalaisia kirjoja.
Varmaan pitää etsiä kirjan jatko-osia joskus.
Kokeilenpa tuota enkuksi, kun sain juuri toisen äänikirjan loppuun.
VastaaPoistaSe mitä etukäteen tiesin juonesta ja koko sarjan ideasta tuntui todella innostavalta ja arvelin pitäväni tarinasta. Luen usein mielelläni kuvauksia entisistä ajoista, miten elettiin ja toimittiin. Norjalaista kirjallisuutta tunnen ennestään, joten sekään ei ollut esteenä. Luin kirjan ruotsiksi.
VastaaPoistaToisin kävi, vai luinko vaan huolimattomasti tai oliko liikaa taukoja lukemisen välillä kun en päässyt tarinaan mukaan ollenkaan. Sitten aloin hyppimään; luin sieltä täältä, puoli sivua ja taas hyppelin (ei mikään hyvä menetelmä). Harmi, kun tuntuu, että puitteet olivat kunnossa ja mielenkiintoista luettavaa oli luvassa.
Mikä muuten mahtoi olla Barbron ongelmien syy? Kirjassa oli viitteitä sukurasituksesta. Oliko hän kehitysvammainen vai muuten heikkolahjainen, vain miten tulkitsitte? Vai selitettiinkö sitä ja jäi vaan minulta huomaamatta?
Kuvaukset saaren elämästä ja miten he hankkivat elantonsa oli mielenkiintoista. Myrskyn tuomat erilaiset aarteet hyödynnettiin ja levää kerättiin eläimille. Kovien pakkasten kuvaukset olivat myös kiinnostavia.
Minusta Barbro oli vaan jotenkin saanut jonkin ehkä isän suvussa kulkevan kehtysvamman tms, koska perhe sitten pelkäsi Ingridin synnyttyä, että onko hänkin perinyt sen. Ihmettelin sitten ettei he saaneet toista lasta enää. Mutta kirjan loppupuolella Barbro oli tärkeä ja vahva tekemään töitä ja hänen lapsellaan ei tainnut olla vaikeuksia...
PoistaMinä kun luen niin nopeasti, että pitäisi lukea hitaammin ja tarkemmin, minä suorastaan ahmin kirjat, joita pidän mielenkiintoisina.
Lainasin sitten sen kirjan jatko-osan Valkoinen meri, en ole vielä sitä aloittanut.
Kiitos kaikille kommenteista - ja ken ei ole ehtinyt kirjaa vielä lukemaan, lukekaa rauhassa 😊
VastaaPoistaMinä kuuntelin kirjan Celiasta ja pidin kirjasta, ja kuten Emilie lainasin jo jatko-osankin.
Elämä saarella vaikutti raskaalta, mutta samalla myös onnelliselta. Jokainen Hansin kalastusreissu Lofooteille jännitti: palaako hän takaisin.
Barbrosta sain saman laisen käsityksen kuin Emilie; suvussa oli jonkin lainen periytyvä sairaus joka vaikutti kehitykseen, oppimiskykyyn tms. Barbrohan ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta hänellä oli paljon muita taitoja joista oli saarella eläessä ja asuessa hyötyä, etenkin kun he jäivät sinne Ingridin ja Larsin sekä ruukin entisen omistajan lasten kanssa keskenään asumaan.
En tiedä olisinko saanut kirjaa luettua kirjana, mutta kuunneltuna kirja vei mukanaan: paikoin tuntui kuin olisin asunut saarella heidän kanssaan tai ollut myrskyssä matkalla mantereelle.
Pidin kirjasta ja aikomuksena on kuunnella koko sarja.
Kiitos tästä, oli oikein mukava tarina. Pitää varmaan lukea jatko-osatkin 🙂
PoistaKyllä minäkin tämän kuuntelin. Ei ollut minun palanen kaakkua, jos näin voi sanoa. Näin äkkimältään sanoen mieleen jäi ainakin se, kun isäntä huiski vierasta saapujaa jollain työkalulla.
VastaaPoistaMinun täytyy tunnustaa, että tuo kohta kirjasta on mennyt minulta ohi - olen yrittänyt muistella, mistä oikein on ollut kyse, mutta en saa päähäni.
PoistaKuuntelin kirjan ja varmaan juuri tuossa kohdassa vastannut johonkin Mursun kysymykseen. Ihan joka kerta laita pauselle tai kelaa taakse päin, joten jotkut kohdat jäävät hämärän peittoon.
Toisaalta tietenkin harmittaa, ettei kirja tällä kertaa ollut sinulle pala kaakkua, mutta toisaalta on oikeastaan ihan hyväkin, että Lukupiiriin osuu kirjoja, jotka ei vaan nappaa.
Itselläni on lukemattomien listalla vieläkin yksi kirja vuosien takaa "vanhan kotikirjaston" lukupiiristä. Olen katsonut ko. kirjasta tehdyn elokuvan ja tykkäsin siitä, mutta kirja ei vaan kolahda 😊
Ei ne omat valitsematkaan kirjat aina nappaa. Kirjoista ei koskaan tiedä. Siksi minusta on ihan kiva kuunnella näitä sinun valintojasi, koska koskaan ei voi tietää, mikä kirja on se oikea helmi.
PoistaNyt vähän hävettää mutta en ole saanut aikaiseksi tilata tätä kirjaa ja kun sitä ei "omassa" kirjastossa ole ollut niin....saamattomuutta !
VastaaPoistaJa kun kuukausi uhkaa jo loppua niin luovutan tällä kertaa ja yritän ryhdistäytyä ja olla heti valppaana kun uusi kirja tulee julki.
Höpsis Terhi, nyt on kesä ja kesällä on varmasti ollut muutakin tekemistä kuin lukeminen.
PoistaKirjanhan voi aina laittaa sinne "joskus tulevaisuudessa luettavat" -listalle ja lukea joskus myöhemmin 😉😉
Kuuntelin sarjasta toisen osan Valkoinen meri, jonka tapahtumien poukkoilevuus oli välillä vähän..uuvuttavaa, mutta sain kuin kuitenkin sen kuunneltua loppuun ja päästiin jälleen elämään sodan jälkeistä elämää Barrøyn saarella.
VastaaPoistaNyt kuuntelussa on sarjan kolmas osa, Rigelin silmät ja ollaan taas vähän selkeämmillä vesillä - vaikka Ingrid ainakin toistaiseksi tekee matkaa maata pitkin.
Hauskaa, mulla on menossa tämän kirjan luku, olen 2/3 lukenut. Olen myös päättänyt etten lue kolmatta Barroy sarjan kirjaa :D, tämäkin on ollut paljon vaikeampi tarina ja paljon raa'empi. Kiitos näiden kirjojen vinkkauksesta.
PoistaMinun mielestäni kolmas osa on taas toista osaa helpompi ja voisiko sanoa mielenkiintoisempikin, ainakin siihen asti minne olen sitä nyt kuunnellut.
PoistaMinäpä tykkäsin tästä ja aion kuunnella seuraavatkin, koska tartten siivousmusiikkia.. Tämä oli rennon letkeää kuunneltavaa. Ulkosaariston elämä avautui sellaisena kuin olen aina sen ajatellut olevan. Elämässä on toki vaikeuksia, mutta niistä selvitään ja eletään edelleen kunnes kuollaan. Minä olen tottunut kaikenlaiseen oman elämäni aikana, joten tämä ei mitenkään hätkäyttänyt. Kiitos Pöllö hyvästä kirjatuttavuudesta.
VastaaPoistaKiitos Kotitonttu ☺️
PoistaMinulla viimeinen osa odottaa vuoroaan, säästelen sitä vielä vähän aikaa.
Jacobsenin tyyli kirjoittaa ja kertoa saariston ja sen ihmisten elämästä on omalla tavallaan kiehtova.