Lukupiiri 10/2025 - Joululuettavaa ensimmäisen Lukupiiri -vuoden lopuksi

Vuosi 2025 alkaa olla lopuillaan ja minun täytyy varmaan tehdä tunnustus: 

Minulla on kotona iso pino kirjaston kirjoja luettavana, juuri sain luetuksi Salla Hyvätin dekkarin Pilvipaikka. Kirja on hänen kolmas kirjansa ja minä pidin siitä eli suosittelen.

Tänään tuli taas ilmoitus kirjastosta, olisi kirja noudettavissa ja se edellinen Lukupiiriin valitsemani kirja on minulta lukematta.

Ennen kuin jatkan: iso kiitos teille, että lähditte mukaan tähän Lukupiiriin ja olette rohkeasti tarttuneet ehdottamiini kirjoihin - ettekä ole tyrmänneet mitään kirjoista ihan täysin.
Pikkuhiljaa alan oppia millainen kirjamaku teillä kullakin on ja kirjojen valinta on helpompaa. 

Tämän alustuksen - ja varsinkin tuon omaan kirjapinoon vilkaisun jälkeen 🫣 - tein omavaltaisen päätöksen, että tämä on tämän vuoden viimeinen lukupiiri, mutta vähän erilainen. 

Viime joulun alla luin useamman "joulukirjan" ja tälle vuodelle olen kerännyt niitä luettavaksi taas lisää. 
Jos ei jaksa katsoa jouluelokuvia kovin montaa päivässä, niin vaihtoehtona on lukea joulukirjoja. 

Mielenkiinnolla odottelen, löytyykö/löytyikö listalta yhtään kirjaa luettavaksi 😊💞

Mukavaa joulunodotusta siis kaikille!

Dekkareiden ystäville tai niiden lukemista miettiville ehdotan

24 yötä jouluun 
- 24 yötä jouluun on kokoelma suomalaisen rikoskirjallisuuden parhaimmiston joulukertomuksia. Kutkuttavan jännittäviä tarinoita on yhtä paljon kuin joulukalenterissa luukkuja. Niitä voi nauttia yhden illassa jouluaattoon asti.

Toiset 24 yötä jouluun
- jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi

Alexandra Benedict
- Joulun palapelimurhat

Ihan niin dekkarimaista joulukalenterilukemista ei ole 
Kirsi Pehkosen 24 yötä jouluun, mutta mystisiä asioita tapahtuu Pehkosenkin kirjassa

Sitten enemmän jouluisia tarinoita:

Jenny Fagerlund:
- 24 pientä ihmettä
- Salaisuuksien joulukalenteri

Callum Bloodwort:
- Yksinäisten sydänten joulupäivystys

Swain Heidi:
- Joulupuun taikaa
- Täydellisen joulun taikaa
- Joulun ihmemaa

Löytyisköhän näitä leppoisaa joululukemista, lämmin viltti ja kaakaota, villasukat ja kynttilöitä. 

Ja niille, joille joulukirjat tuntuvat liian makeilta ja tuntuu, että "takahampaat sulaa" 😜 - ja totta kai muillekin, niin tässä muutama vinkki omasta luettujen kirjojen listalta:

Anna Breitholtz Monsén:
- Salaisuuksien ranta
- Kuolema linnassa
(Jännitystä, mutta ei turhaa "mässäilyä", tykkäsin)
EDIT: Kävin korjaamassa näiden kirjojen järjestyksen, kun olivat väärässä järjestyksessä, olin lukenutkin ne "väärässä" järjestyksessä.
Kiitos Olifantti, kun oikaisit 😊

Antoine Laurain:
- Punaisen muistikirjan nainen

Yoko Ogawa:
- Muistipoliisi

Gaile Parkin:
- Kigalin kakkukauppa

******

Kirjojen ja joulunodotuksen ohessa te ja Lukupiiri olette mielessä eli tammikuussa taas jatketaan. 

Lukupiiri 9/2025 - Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan

"Jokaisessa meissä asuu pieni Neiti Marple" - vai asuuko?

Kovin moni ainakin dekkareita lukee ja viimekertainen yritykseni löytää dekkari luettavaksi meni melkoisesti hutiin. 

Tämän kertaisesta kirjasta kirjaston sivuilla kerrotaan mm. "jännitys, salapoliisikirjallisuus, rikoskirjallisuus, murha -> tutkimus jne" Mutta myös huumori. 

Marketin kalatiskin myyjä Annikki Niskanen löytää henkilöautosta ruumiin ollessaan sauvakävelyllä Espoon Hanasaaressa. 

Hän ilmoittaa löydöstään poliisille, mutta ryhtyy myös omatoimisesti tutkimaan murhaa, sillä television rikossarjojen suurkuluttajana hän on mielestään oiva asiantuntija. 

Avuinaan hänellä on uteliaisuus, tarmokkuus ja vilkas mielikuvitus.
Kun hän tutustuu inkeriläiseen paluumuuttajaan Helmi Orlovaan, tutkimukset saavat aivan uusia ulottuvuuksia. 

Mitä mahtavat naiset tutkimuksissaan löytää ja saavatko he poliisilta kiitosta avusta? 

Päästäisiinkö tällä jo vähän lähemmäs dekkariteemaa 😜

Löytyy äänikirjana ja e-kirjana BookBeatista, Storytelistä ja Nextorysta

Kysymys:
Pidetäänkö joulukuussa joululoma vai luetaanko jotain jouluista? 

Lukupiiri 8/2025 - Tuomas Mustikainen, Jussi Sudenlehti: Vaiennut kaupunki

 Milloin hyvään pyrkivä ihminen lakkaa olemasta hyvä?

Sitä kysyy tositapahtumiin perustuva rikosromaani, jossa Lappeenrannassa keväällä 1961 vaimonsa ja kolme tytärtään surmannut pankinjohtaja kertoo viranomaisille tehneensä surmatyöt säilyttääkseen kunniansa.

Oman kunniansa? 

Tragedia tavoittaa sanomalehtimies Eino Herasen, joka haluaa ymmärtää pahuuden syvintä olemusta ja lähtee entiseen kotikaupunkiinsa tutkimaan tapausta. Hän törmää kuitenkin vain vaikenemisen kulttuuriin, valheisiin ja puolitotuuksiin. 

Tapausta selvittäessään Heranen huomaa siinä yhtymäkohtia omaan sukuhistoriaansa ja alkaa vajota osaksi kaupungin salaisuutta. Miksi kaupunkilaiset vaikuttavat suojelevan murhaajaa ja pitävän tätä edelleen arvossa?

Vaiennut kaupunki on Pahuuden anatomia -trilogian itsenäinen avausosa. 

Tuomas Mustikainen (s. 1985) on lappeenrantalainen kirjailija ja toimittaja, joka kuuli kirjan pohjana olleesta tragediasta poliisi-isoisältään.                                                                                

Jussi Sudenlehti (s. 1982) on kirjailija ja psykoterapeutti, joka on kiinnostunut ihmismielen pimeistä puolista. 

 Kannen suunnittelija Jussi Kaakinen.                                                                                                                   

Lukupiirin lukijoissa on monia, jotka pitävät dekkareista ja jännityksestä - tunnustan, että minä en oikein osaa kirjoja lajitella oikeisiin ryhmiin. 
Ajattelin kuitenkin, että josko tällä kertaa luettaisiin jotain vähän jännittävämpää ja kun tänään kerrankin oli kirjastossa aikaa muuhunkin kun vain vaihtaa nopeasti luetut varattuihin, niin käteeni osui muiden muassa tämä. 

Tuttua vai uutta? Trilogia tämäkin, onko tämän kahdesta muusta osasta luettavaksi? 

Kirja löytyy myös sekä BookBeatista että Storytelistä. 

Ja hei, muistattehan, että kommentoida saa, vaikka olisi lukenut kirjan joskus aikaisemminkin 👍😊

Jännittävää lokakuuta! 

Uutta kirjaa odotellessa - millaisia lukijoita te olette?

Olen tänään etsinyt seuraavaa kirjaa luettavaksi ja samalla silmäillyt kommenttejanne itselläni vielä kesken olevasta Syksystä. 

Ollaan luettu jo seitsemän kirjaa yhdessä, ISO kiitos teille! Toivottavasti jaksatte jatkaa.

Uutta luettavaa etsiessäni olen silmäillyt blogeistanne lukemianne kirjoja, ketkä olette niitä muistiin kirjanneet, ja tietenkin kun olen perusluonteeltani utelias - aina nokka joka paikassa, niin yritin pelkkien kirjojen perusteella miettiä millaisia lukijoita/kuuntelijoita te olette? 

Pakko ei tietenkään ole kertoa, vaikka utelias olenkin, niin ei kaikki minulle kuulu 😄

Minä olen oppinut lukemaan ensimmäisellä luokalla, ensimmäisellä viikolla. 
Äiti yritti opettaa minua lukemaan kesällä ennen koulun alkua, mutta en vain oppinut, mutta opettaja tiesi oikeat keinot.

Siitä lähtien olen lukenut. Koulussa oli oma kirjasto; yhden luokkahuoneen seinän levyinen kirjasto joka avattiin joka perjantai. Kuuden vuoden aikana luin sen aasta ööhön. 
Ja siinä välissä kävin mummon kanssa kirjastoautolla ja lainasin kirjoja ja joulu- ja syntymäpäivälahjaksi sain aina kirjoja. Äiti ja isä lukivat myös.

Ennen olin sitä mieltä, että kun kirjan avaa ja lukemisen aloittaa, kirja on luettava loppuun, oli mikä oli. Ja ennen luin kaikkea mitä käsiini sain. 
Nyt olen antanut vähän periksi: jos kirjan tarina ei lähde "lentoon", luen 50 sivua. Jos kirja on paksumpi, 100 sivua. Mutta jos ei niin ei, kirjan saa jättää keskenkin.
Sen voi joskus lainata vaikka uudestaan ja yrittää uudelleen - voi olla parempi hetki. 

Harvemmin kirjastossa tulee muuten vain harhailtua, kun kirjavinkkejä tulee aina jostain päin: teen varauksen netissä ja kun siitä tulee ilmoitus, käyn sen hakemassa ja samalla käyn katsomassa palautetut, sitten uutuudet ja viimeisimpänä suositukset. 

Luen paljon kotimaista kevyttä kirjallisuutta, minun sanoin "aivot narikkaan" -kirjoja. 
Joskus käsiin osuu jonkun vinkin (blogista, lehdestä, kirjastosta) kautta joku tiettyyn aikaan, paikkaan, henkilöön liittyvä kirja. Elämäkertoja luen aika harvoin.

Äidin ansiota tai syytä, kummin vain, on se, että olen oppinut lukemaan dekkareitakin. Vaikka lapsena luinkin Viisikkoni ja Neiti Etsivät ja muut; 3 etsivää, SOS, niin aikuisena dekkareiden lukeminen jäi. 

Kirjoja kuuntelen Saavutettavuuspalvelu Celian kautta. 
Olen aikanaan saanut sinne tunnukset, minkäpä muun kuin Riesan takia, kun en alkuun nähnyt kunnolla enkä leikatun olkapään vuoksi pystynyt kannattelemaan kirjoja pitkään. 

Tykkäisin lukea illalla sängyssä, mutta lukeminen jää usein muutamaan sivuun ja sitten KOPS. Herään siihen kun kirjan kansi kopsahtaa nenään. 

Äänikirjat on käsitöiden tekijälle loistokeksintö - ja bluetooth kuulokkeet 👍

"Suurin saavutukseni" on kaksi vuotta sitten kuuntelemani Volter Kilven Alastalon salissa, yhteensä 36 tuntia. 👍😄 Sukkia kutoessa meni syksy mukavasti - ja kyllä vain se oli loppujen lopuksi ihan hyvä kirja. 

Listoja rakastavana minulla on Google Drivessa lukemattomien kirjojen lista, jossa on tällä hetkellä 365 kirjaa + muutama kirjailija joiden kirjat pitäisi lukea ja sitten entisen "oman kirjaston" vanhat lukupiirikirjat, ainakin reilun 10 vuoden takaa. 

Tällainen kirja-addikti minä olen. 

Lukupiiri 7/2025 - Ali Smith: Syksy

Syksy. Aika sumujen ja satoisuuden. 
Kaksi ystävää: satavuotias Daniel ja vuonna 1984 syntynyt Elisabeth, pohtivat sekä tulevaa että mennyttä historiallisen kesän revittyä Yhdistyneen kuningaskunnan kahtia.

Rakkaus on voitettu, rakkaus on menetetty. Toivo kulkee käsi kädessä toivottomuuden kanssa. Vuoden ajat seuraavat toisiaan, kuten aina ennenkin. 

Ali Smith britannialainen kirjailija, joka on kirjoittanut useita romaaneja. 
Vuonna 2017 kirjoitettua ja vuonna 2022 Kristiina Drews'n suomentamaa kirjaa kuvaillaan seuraavasti: 

Syksy on Vuodenaika -kvartetin ensimmäinen osa, unohtumaton tarina ikääntymisestä, ajasta ja rakkaudesta - sekä tarinoista itsestään.

Nimeltään kirja sopii uuden vuodenajan aloitukseen, aiheesta en niinkään tiedä, mutta luetaan ja katsotaan, kenen yöpöydälle kvartetin muut osat päätyvät 😊

Löytyy sekä BookBeatista että Storytelistä, ken tahtoo kuunnella. 

"Katsokaa lehtiä putoaa,

keltaista, punaista, ruskeaa.

Pöllövaari huutaa - Huuu!

Metsässä on syyskuu."

Lukupiiri 6/2025 - Vaula Norrena: LITTANA kielletyn lapsen tarina

Tositarina kiinalaisesta perheestä, johon kiinalaisen yhden lapsen poliitikan aikaan syntyi esikoistyttären jälkeen toivotun pojan jälkeen toinenkin tytär. 

Poikalapsia pidettiin siihen aikaan verrattoman arvokkaina ja kun toinenkin lapsi oli tyttö, siitä koitui sekä perheelle että tytölle kovia seuraamuksia. 

Tytön ollessa 5-vuotias, perhe muutti Suomeen. Tyttö oppi nopeasti suomen kielen ja sai toimia vanhempiensa ja näiden tuttavaperheiden asiainhoitajana ja lapsityöntekijänä ravintolassa. 

Millaista oli elää kahden kulttuurin ristipaineessa, kärsien samalla perheen sisäisistä jännitteistä, kamppaillen omasta identiteetistään?

Ajan mittaan tytöstä kasvoi vastoinkäymisistä huolimatta suomalaisesta yhteiskunnasta paikkansa löytänyt määrätietoinen ja yritteliäs nainen,
Jenni Chen-Ye.

Lastu-kirjastot kertoo kirjasta, että se on mukaansatempaava kertomus rikkinäisestä historiasta. Se on tärkeä ja ajankohtainen (2023) puheenvuoro maahanmuuttajien asemasta ja kulttuurien kohtaamisesta Suomessa.

Vaula Norrena (s. 1959) on vantaalainen yhteiskuntatieteilijä. Hän on tehnyt työuransa kulutuskulttuurin ja mainonnan tutkijana omassa yrityksessään. 
Littana on Vaula Norrenan ensimmäinen kirja. 

Littana löytyy myös BookBeatista ja Storytelistä.

Luettavaksi kirja löytyi ja valikoitui kun selailin eri kirjastojen lukupiirien kirjavalikoimia.

Ja sivuja kirjassa on 297, olitte viimeksikin niin nopeita, että uskalsin ottaa tämän, vaikka sivuja on kolmisensataa. 

Lukuiloa elokuulle! 

Lukupiiri 5/2025 - Clare Pooley: Totuushaaste

 Kaikki valehtelevat elämästään. Entä jos kertoisikin totuuden?

79-vuotias taiteilija Julian kirjoittaa kipeästä yksinäisyydestään vihkoon, jonka nimeää Totuushaasteeksi. Hän jättää sen Monican kahvilaan ja Monica sen löytää, on mies jo kadonnut. 
Monican luettua Julianin kirjoittamat ajatukset, hän kirjoittaa omat kaipuunsa ja ajatuksensa.

Niin Totuushaaste etenee ja täyttyy aidoista tarinoista. Pian etenee myös hyvien tekojen ketju, kun vihko vie yhteen kuusi toisilleen vierasta ihmistä ja tuo mukanaan yllättävää ystävyyttä.

Kannen suunnittelu Riikka Turkulainen

Kirjassa on sivuja 448 ja löytyy myös äänikirjapalveluista. 
Lukuaikaa voidaan pidentää, jos tuntuu siltä, että kuukausi ei riitä?

Clare Pooley on englantilainen kirjailija, joka on valmistunut Cambridgen yliopistosta ja työskenteli 20 vuotta mainostoimistossa, kunnes jäi kotiäidiksi ja alkoi kirjoittaa blogia. Siinä hän kertoi selättämästään päihderiippuvuudesta ja julkaisi myöhemmin aiheesta alkoholistiäidin muistelmat. 

Paljastettuaan henkilökohtaisesti, kuinka näennäisen täydellinen elämä olikin ollut jotain ihan muuta, syttyi kipinä esikoisromaaniin Totuushaaste.

Löysin tämän kirjan luettavaksi, kun kirjaston sivuilla oli Pooleyn uusin (?) kirja. Ajattelin sen olevan hankala saada nopeasti luettavaksi ja tutkin, mitä muuta hän on kirjoittanut. 
Googlen kautta pääsin lukemaan kirjasta muutaman sivun ja sen perusteella päädyin valitsemaan luettavaksi tämän kirjan. 

*******

Otan ilman muuta vastaan kritiikkiä kirjavalinnoille, mutta olen ajatellut asiaa siltä kantilta, että kun on kesä ja maailmantilanne se mikä on, luetaan vähän kevyempiä hyvän mielen kirjoja. 
Olen iloinen, että olette tarttuneet valitsemiini kirjoihin - olen samalla saanut teiltä vinkkejä siitä millaisia kirjoja te luette. Niiden pohjalta on helpompi etsiä luettavaa niin, että tulisi jokaiselle jotakin, eikä vain minun mieleni mukaisia kirjoja ☺️

Mukavaa ja lämmintä heinäkuuta; luetaan ulkona viltin päällä tai sisällä viltin alla 🌞 (Muistakaa aurinkorasva ja hellehattu)

Ja kirjojahan voi tietenkin kommentoida sitä mukaa kun ne on lukenut - ei näille ole niin tarkkoja lukuaikoja, eihän? Eli vaikka uusi kirja on jo "tullut" luettavaksi, ei mitään hätää: jos edellinen kirja on kesken, kirjoita mielipiteesi ja ajatuksesi vaikka syyskuussa jos ei aiemmin ole aikaa - kaikista kommenteista tulee minulle viesti sähköpostiin, jotta voin vastata sinulle.