Syksy. Aika sumujen ja satoisuuden.
Kaksi ystävää: satavuotias Daniel ja vuonna 1984 syntynyt Elisabeth, pohtivat sekä tulevaa että mennyttä historiallisen kesän revittyä Yhdistyneen kuningaskunnan kahtia.
Rakkaus on voitettu, rakkaus on menetetty. Toivo kulkee käsi kädessä toivottomuuden kanssa. Vuoden ajat seuraavat toisiaan, kuten aina ennenkin.
Ali Smith britannialainen kirjailija, joka on kirjoittanut useita romaaneja.
Vuonna 2017 kirjoitettua ja vuonna 2022 Kristiina Drews'n suomentamaa kirjaa kuvaillaan seuraavasti:
Vuonna 2017 kirjoitettua ja vuonna 2022 Kristiina Drews'n suomentamaa kirjaa kuvaillaan seuraavasti:
Syksy on Vuodenaika -kvartetin ensimmäinen osa, unohtumaton tarina ikääntymisestä, ajasta ja rakkaudesta - sekä tarinoista itsestään.
Nimeltään kirja sopii uuden vuodenajan aloitukseen, aiheesta en niinkään tiedä, mutta luetaan ja katsotaan, kenen yöpöydälle kvartetin muut osat päätyvät 😊
Löytyy sekä BookBeatista että Storytelistä, ken tahtoo kuunnella.
"Katsokaa lehtiä putoaa,
keltaista, punaista, ruskeaa.
Pöllövaari huutaa - Huuu!
Metsässä on syyskuu."
Varasin kirjastosta 👍☺️.
VastaaPoistaLatasin äänikirjan.
VastaaPoistaVarasin minäkin kirjastosta.
VastaaPoistaTerhi, Puikoillanikin ja Emilie - mukavaa, että tartuitte kirjaan.
VastaaPoistaMinäkin laitoin kirjaan varaukseen, menee muutama päivä ennen kuin saan sen käsiini.
Minulta loppui aika kesän lukujen kanssa. Kun en ehtinyt, niin luovutin suosiolla.
VastaaPoistaJatkan tämän kirjan kanssa.
Lukeminen on onneksi siitä hyvä harrastus, että jos ei ehdi tai jaksa, ei huvita tai kiinnosta niin ei ole pakko 😄
PoistaToivotaan, että tämä kirja ottaisi meidät otteeseensa.
Tuolla se pyörii, kännyssä. Lukija on niin outo, että saapas nähdä, ymmärränkö juonesta mitään vai meneekö kaikki aivokapasiteetti siihen, että huomioin kummallisen tauotuksen. Tauot ovat tosi oudoissa paikoissa ja ihan turhan pitkiä. Outojen taukojen lisäksi lukija painottaa silmiinpistävästi taukoja edeltäviä viimeisiä tavuja. Tämä pitäisi varmaan ihan vain lukea, eikä kuunnella, mutta tällä nyt menen. Kumma, että noin omituinen lukutyyli on edes hyväksytty. Odotan innolla, mitä mieltä muut kuuntelijat ovat.
VastaaPoistaMinä kärsimätön tyyppi lopetin kirjan lukemisen kesken. Ajattelin, että pitäisiköhän tehdä poikkeus ja kerrankin kuunnella tämä kirja sillä minua häiritsi liian paljon tyyli jolla kirja oli kirjoitettu.No nyt kun luin Olifantin kommentin niin en siis edes yritä kuunnella :-).
VastaaPoistaEli en päässyt tarinan sisään ja kiinnitin ehkä huomioita kaikkeen muuhun kuin itse tarinaan. Keskittymiskykyni herpaantui liian monta kertaa ....joten ei väkisin :-).
Mutta kiinnostaa kuulla kovasti mitä muut tykkäsivät.
Minä taas en edes yrittänyt lukea, kuuntelukin tuntui aluksi vaikealta, mutta en antanut periksi. Sukan kutimen kanssa taistellessa sain "taisteltua" kirjankin loppuun kuulokkeista. Mutta liikaa poukkoilua - ei ole minunkaan keskittymiskykyni riittävä tällä tavalla kirjoitetuille kirjoille. Tai sitten täytyy olla TODELLA mielenkiintoinen aihe.
PoistaHain tämän kirjan lauantaina kirjastosta, ja aloin lukea heti ja takkusin tätä myös eilisen päivän. Tänään koetin lukea uudelleen vielä, jos olisin ymmärtänyt paremmin.
VastaaPoistaKirjassa vanha mies Daniel Gluck, joka asui Elisabethin äidin naapurina ja oli myös Elisabethin kaitsijana, kun hänen äitinsä oli poissa kotoa omilla menoillaan ja myöhemmin ystävänä vuosia. Daniel vanheni jo 100 vuotiaaksi ja joutui hoitopaikkaan. Elisabeth kävi tapaamassa Danielia, kun tämä oli siellä huonossa kunnossa, eli nukkui vaan. Hän lukee kirjaa Danielille, eikä anna lupaa lopettaa hoitoa ja laittaa Daniel saattohoitoon, koska tällä ei ole omia omaisia. Lopulta vanha mies herää!
Kirja oli hyvin vaikea ymmärtää, paljon katkonaisia ja yhden sanan lauseita, Unikuvia? Näkyjä, polveilevaa tarinaa, hajanaisia katkelmia eri ikäkausista Elisabethin ja Danielin menneisyydestä ja muista asioista, kuten poptaiteilija Paulinen Botysta.
Mutta joissakin luvuissa kerrotiin ihan selkeästi Elisabethille tapahtuvia asioita ja ne olivat ymmärrettäviä. Tässä tarinassa vaan on jotain joka ei avaudu, ainakaan minulle.
En lukisi tällaista normaalisti, mutta voin tässä vielä yrittää lukea tätä vähän uudelleen, jos siltä tuntuu.
Kirjan kansikuva on kyllä hyvin sisällystä kuvaava :D eli kuin sekalainen silppu-kollaasi.
Kolmannen kerran vielä luin tätä ja löysin tästä jotain toivoa ja lievensin vähän arviointia, olihan kirjassa kuitenkin monia ihan luettavia lukujakin ja ymmärrettävää tarinaa. Ja mikä parasta Daniel herää lopulta koomasta ja alkaa puhua Elisabethin kanssa. Ehkä tämä syksyn aika on tällaista :D
PoistaKiitos taas lukupiiristä!
Paikka paikoin kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta paikka paikoin taas kovin puuduttava.
PoistaEn muutenkaan pidä kirjoista joissa hypitään ajasta tai paikasta toiseen - keskittymiskykyni on liian huono sellaiseen.
Nyt se loppui. Oli pitkiä taukoja kuuntelussa. Sekin osaltaan vaikutti siihen, että jäi sekava vaikutelma. Ehkä tuomitsin liikaa lukijaa, jos kerran kirjoitettu tekstikin oli outoa kuten Terhi mainitsi. Mutta silti tykkäisin enemmän sujuvasta, soljuvasta äänestä. Paljonhan kirjaan oli onnistuttu ymppäämään asiaakin. Taidetta, perhesuhteita, eri ikäkausia, vahvaa naisasiaa, sukupuolien eroja ja yhtäläisyyksiä. Rakkautta, hyväksyntää, omaa tietä kaikki etsivät. Voisi olla luettuna hyväkin, jos jaksaisi syventyä. Enpä jaksa nyt yrittää, vaikka harmittaakin, koska tuntuu, että tästä voisi löytyä jotain. Mutta nyt vain totean, että ohi meni. Syksyihmisenä näen sekä luonnon että ihmiselämän syksyn toisin. Tyytyväinen olen, että lukupiiri ravistelee ajatuksiani.
VastaaPoistaEnpä yhtään ihmettele, että ohi meni. Sitkeästä kuuntelusta huolimatta, niin meni minullakin.
PoistaKirja tosiaan odotti eteisen jakkaralla, että olisin tarttunut siihen kuuntelun sijasta, mutta jotenkin tuntui kuitenkin siltä, että pääsen loppuun asti, kun kuuntelen - itse lukemalla en selviä urakasta ikinä.
Olen varmaan yks'oikoisempi ihminen kuin kirjan kirjoittaja, kirjassa oli liikaa kaikkea, liikaa poukkoilua, liikaa paikkoja, liikaa aikakausia, liikaa ihmisiä - joita ei ehkä ollutkaan.
Kiitos Terhi, Emilie ja Olifantti.
VastaaPoistaOlen tarkoituksella jättänyt kommenttinne vain silmäilyksi; yritin itse kuunnella kirjaa mutta jaksoin kuunnella ehkä vajaan tunnin. Kirjastosta sain kirjan vasta nyt tiistaina ja tuossa se on odottanut avaamista siitä asti.
Silmäiltyäni teidän kommentteja ja oman kuunteluyrityksen jälkeen tuntui, että nyt tuli valittua kirjaksi täysi huti, mutta ilmeisesti te saitte kirjasta kuitenkin jotain irti?
Otan kirjan itse nyt käsittelyyn - jommalla kummalla tavalla - ja katson saanko siitä mitään irti.
Alun jälkeen olisin ollut ihan valmis jättämään homman kesken, mutta minä en jätä kirjaa kesken ;) Sitkeästi kuuntelin melko nopeassa tahdissa. BB n lukijaan en erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kuten muut? Minusta kirja oli kaiken kaikkiaan niin sekava ja monikerroksinen, että oli varmaan lukijallekin vaikea ;D
VastaaPoistaSiinä kuunnellessa alkoi itselläkin hermo kiristyä, kun ei sitä passia vaan saanut ja joka paikassa sitä vaadittiin. Olisi tehnyt jo mieli korottaa ääntä itsekin. Ja miksiköhän siellä postissa se jono olikaan niin valtava...
Muutenkin kirja tuo aika hauskasti ja kärjistetystikin esiin sen valtavan byrokratiasuon, missä nykyäänkin eletään. Meni vähän ohi, missä vuosikymmenessä nyt elettiin? Joka tapauksessa tuli jotenkin sellainen olo, että sotateollisuus ja ihmisten holhoaminen olivat nousseet isoon osaan. Vähän niin kuin isoveli valvoo. Löysinkin sinulle Pöllö uuden ehdotuksen lukupiiriin. Noh, kirjan nimi jäi kyllä tarkistamatta ;D
Hih... Minun teki mieli soittaa siskolle ja kysyä, että onko passin saaminen Britanniassa oikeasti noin vaikeaa - tai oliko. Kunnes muistin, että hänellä se on vielä vaikeampaa, kun hän on Suomen kansalainen ja pitää hakea passia suurlähetystössä... 😄 Monen tunnin ajomatka yhden passin takia.... Mutta miksei Elisabeth tehnyt niin kuin neuvottiin vaan kävi automaatissa ottamassa ne kuvat?
PoistaElisabeth oli syntynyt 1984, mutta välillä tuntui kuin hänkin olisi kertonut lapsuudestaan 1960-luvulla.
Yritän löytää ehdottamasi kirjan, niin otetaan se loppuvuoden luettavaksi - onhan se vähän paksu, mutta saatte sitten rauhassa lukea 😜😄
Ainakin BookBeatissa voi lukea ihmisten kommentteja kyseisestä kirjasta ja lukijaa arvosteltiin monessa kommentissa: ärsyttävä, monotoninen, erikoinen äänenkäyttö. Oli muutamalta kirja jäänyt kesken lukijan takia.
VastaaPoistaSitten oli kehuja: loistava, ajatuksia herättävä, hieno teos, moniulotteinen.
Jaa että miksi täällä toistelen toisten ajatuksia: koska minulla ei ole omia. Tarinan poukkoilu ärsytti. Moniulotteisuutta oli vähän liikaa. Yksi kommentoija sanoi tyylin muistuttavan Elizabeth Stroutia. Ehkä: häntä luen vähän hyppien liikojen jaaritusten yli. Tässä Syksy-kirjassa oli tarinan seassa runoutta ja filosofista pohdintaa sekä vielä historiallista faktatietoa. Olisin mieluummin kuullut saiko tyttö sen passinsa vai ai.
Minäkin sain viimein kirjan kuunneltua, kuuntelin sen Celiassa, lukijana Pinja Flink, jonka ääni ja tyyli lukea sopivat tähän kirjaan - vaikka kirja muuten oli kovin monin paikoin minusta tosi vaikeaselkoista.
VastaaPoistaKirja kesti vajaan kuusi tuntia ja kuuntelin ensin tunnin verran, jonka jälkeen ajattelin, ettei tästä tule mitään, odotan että saan kirjan käteeni ja luen. Odottaessani silmäilin teidän ajatuksia kirjasta ja jatkoin sitkeästi kuuntelua - kirja odotti loppuun asti eteisessä jakkaralla lukuun pääsyä.
Ihan liikaa ajasta toiseen poukkoilua, paikasta toiseen poukkoilua, en oikein ollut varma millä vuosikymmenellä ollaan. Tuntui, että kirjan päähenkilön Elisabethinkin elämästä kertovat pätkät sijoittuivat, hänen syntymävuodestaan 1984 huolimatta jonnekin 1960-luvulle.
Kehuista huolimatta ainakaan Vuodenaikakvartetin muut vuodenajat eivät päädy minun yöpöydälleni.
Puikollanikin; Elisabeth sai passinsa 😊 Se saapui hänelle postissa juuri ennen kuin Elisabethin äidin ystävä Zoe tuli kylään.
Olisi ehkä jäänyt minultakin huomaamatta, mutta olin lukenut kommenttisi ja se oli jäänyt johonkin takaraivoon.
Tällä kertaa valinnasta voisi kai sanoa, että "huti tuli", mutta eihän aina voi osua kohdalleen. Tätä kirjaa en olisi lukenut ilman teitä, kiitos siis teille, kun olitte kannustajina.