Olen tänään etsinyt seuraavaa kirjaa luettavaksi ja samalla silmäillyt kommenttejanne itselläni vielä kesken olevasta Syksystä.
Ollaan luettu jo seitsemän kirjaa yhdessä, ISO kiitos teille! Toivottavasti jaksatte jatkaa.
Uutta luettavaa etsiessäni olen silmäillyt blogeistanne lukemianne kirjoja, ketkä olette niitä muistiin kirjanneet, ja tietenkin kun olen perusluonteeltani utelias - aina nokka joka paikassa, niin yritin pelkkien kirjojen perusteella miettiä millaisia lukijoita/kuuntelijoita te olette?
Pakko ei tietenkään ole kertoa, vaikka utelias olenkin, niin ei kaikki minulle kuulu 😄
Minä olen oppinut lukemaan ensimmäisellä luokalla, ensimmäisellä viikolla.
Äiti yritti opettaa minua lukemaan kesällä ennen koulun alkua, mutta en vain oppinut, mutta opettaja tiesi oikeat keinot.
Siitä lähtien olen lukenut. Koulussa oli oma kirjasto; yhden luokkahuoneen seinän levyinen kirjasto joka avattiin joka perjantai. Kuuden vuoden aikana luin sen aasta ööhön.
Ja siinä välissä kävin mummon kanssa kirjastoautolla ja lainasin kirjoja ja joulu- ja syntymäpäivälahjaksi sain aina kirjoja. Äiti ja isä lukivat myös.
Ennen olin sitä mieltä, että kun kirjan avaa ja lukemisen aloittaa, kirja on luettava loppuun, oli mikä oli. Ja ennen luin kaikkea mitä käsiini sain.
Nyt olen antanut vähän periksi: jos kirjan tarina ei lähde "lentoon", luen 50 sivua. Jos kirja on paksumpi, 100 sivua. Mutta jos ei niin ei, kirjan saa jättää keskenkin.
Sen voi joskus lainata vaikka uudestaan ja yrittää uudelleen - voi olla parempi hetki.
Harvemmin kirjastossa tulee muuten vain harhailtua, kun kirjavinkkejä tulee aina jostain päin: teen varauksen netissä ja kun siitä tulee ilmoitus, käyn sen hakemassa ja samalla käyn katsomassa palautetut, sitten uutuudet ja viimeisimpänä suositukset.
Luen paljon kotimaista kevyttä kirjallisuutta, minun sanoin "aivot narikkaan" -kirjoja.
Joskus käsiin osuu jonkun vinkin (blogista, lehdestä, kirjastosta) kautta joku tiettyyn aikaan, paikkaan, henkilöön liittyvä kirja. Elämäkertoja luen aika harvoin.
Äidin ansiota tai syytä, kummin vain, on se, että olen oppinut lukemaan dekkareitakin. Vaikka lapsena luinkin Viisikkoni ja Neiti Etsivät ja muut; 3 etsivää, SOS, niin aikuisena dekkareiden lukeminen jäi.
Kirjoja kuuntelen Saavutettavuuspalvelu Celian kautta.
Olen aikanaan saanut sinne tunnukset, minkäpä muun kuin Riesan takia, kun en alkuun nähnyt kunnolla enkä leikatun olkapään vuoksi pystynyt kannattelemaan kirjoja pitkään.
Tykkäisin lukea illalla sängyssä, mutta lukeminen jää usein muutamaan sivuun ja sitten KOPS. Herään siihen kun kirjan kansi kopsahtaa nenään.
Äänikirjat on käsitöiden tekijälle loistokeksintö - ja bluetooth kuulokkeet 👍
"Suurin saavutukseni" on kaksi vuotta sitten kuuntelemani Volter Kilven Alastalon salissa, yhteensä 36 tuntia. 👍😄 Sukkia kutoessa meni syksy mukavasti - ja kyllä vain se oli loppujen lopuksi ihan hyvä kirja.
Listoja rakastavana minulla on Google Drivessa lukemattomien kirjojen lista, jossa on tällä hetkellä 365 kirjaa + muutama kirjailija joiden kirjat pitäisi lukea ja sitten entisen "oman kirjaston" vanhat lukupiirikirjat, ainakin reilun 10 vuoden takaa.
Tällainen kirja-addikti minä olen.
Minä kuuntelen/luen aika monipuolisesti kaikenlaista. Omaa kirjalistaa lukiessani täytyy todeta, että dekkareita on nyt mennyt eniten. Minulla näyttää olevan meneillään Seppo Jokisen kirjamaraton ;) Tykkään myös historiasta, henkilötarinoista, vanhoista nostalgiakirjoista (joskus aiemmin lukemistani), fantasiasta, harvakseltaan kepeistä tarinoista jne. Silti se todella hyvä kirja tulee aika harvoin vastaan. Minun on vaikea jättää mitään kesken, jos olen aloittanut.
VastaaPoistaNappaan vinkkejä netistä, telkusta, toisten blogeista ja ihan satunnaisista paikoista, kuten paikallislehdestä. Tällä hetkellä just tuollaista viimeksi mainittua paikalliskerrontaa.
Kiitos Sartsa 😊-
PoistaNolo tunnustus: en ole koskaan lukenut yhtään Jokisen kirjaa ja kerran jutellessani yhden tätini kanssa, puhuttiin kirjoista. Hän kertoi lukevansa juuri silloin Jokisen uusinta ja totesin "en olekaan koskaan niitä lukenut", jolloin hän tietenkin kannusti lukemaan - ja siinä sitten kävi ilmi, että niin, telkkarista katsomani Koskinen -elokuvat ja sarjat on tehty kyseisten kirjojen pohjalta 🫣
Jokinen on siis yksi niistä kirjailijoista, jotka ovat listallani "tämän kirjailijan kirjat pitäisi lukea"
Sinun kirjalistaltasi löytyi paaaljon mielenkiintoista luettavaa - kiitos!
Minulla on aivan sama tapa kuin sinullakin: kirja saa 50 sivun mahdollisuuden - paksu kirja 100 sivun. Jos ei ole siihen mennessä napannut, en jatka taistelua. Elämää ei tarvitse uhrata sellaiseen, mikä ei innosta tai kiinnosta.
VastaaPoistaJos haluat tietää, mitä minä luen, niin kurkkaapas toinen blogini:
https://kirjajasenkaveri.blogspot.com/. Puikoillanikin-blogissa kirjoittelen lähes vain käsitöistä. Olen kyllä joskus miettinyt näiden yhdistämistä, mutta katsotaan vielä.
Kiitos Puikoillanikin 😊
PoistaKävin selaamassa kirjablogiasi ja voi miten paljon lukemattomia, mutta myös luettuja kirjoja sieltä löytyikään.
Oli mukava löytää sieltä niitä samoja kirjoja mitä olen itse lukenut ja samaan genreen kuuluvia lukemattomia kirjoja; niitä nopeita välipaloja.
Mutta myös niitä, joista on kuullut tai kirjailija on tuttu, mutta ei vain ole tullut tarttuneeksi "ei taida olla minun juttu kuitenkaan".
Mutta tosiaan: miksi tuhlata aikaa sellaisen kirjan tankkaamiseen, mikä ei kiinnosta, kun senkin ajan voi käyttää hyvän kirjan lukemiseen.
Sinä luet paljon kirjoja ruotsiksi - sille nostan hattua, ja korkealle!
Minulla on yksi englanninkielinen kirja jonka Poika "pakotti" minut ostamaan kuusi vuotta sitten sitten siskoni luona käydessämme. En ole vieläkään lukenut sitä, vaikka se ei ole edes paksu.
(Minulla on sen takia niin monta eri blogia, kun en ole osannut tehdä blogiini sivuja 🫣)
Tuo sun kertomuksen alku on kuin omani :D, kansakoulun luokassa oli vain yksi kirjahylly -60-luvulla, ja sai lukea vain määrätyistä hyllyistä. Luin kaiken, sain lahjaksi kirjoja ja leikin kirjastoa kotona. Isommassa koulussa oli kirjastonhoitaja, joka vahti, ettei saanut aikuisten kirjoja lukea määrättyyn ikään asti. Sitten vapautui.
VastaaPoistaOlen mielestäni lukenut paljon, kaikkea ei vain muista, kirjoitin kyllä jo kansakoulussa päiväkirjaan lukemieni kirjojen nimet :))
Nuoruudesta muistuu mieleen Jalna-sarja, jota luin uudestaan joskus 15 v.sitten. Tekis mieli vieläkin lukea. Olin nuorena myös useammassa kirjakerhossa, tarkoitus tehdä itselle kirjasto, mutta ei enää, ovat liian vaikeita kirjat muutoissa.
Seppo Jokisen Koskiset olen lukenut kaikki ja katsonut myös tvstä, mutta mukavampia ovat lukea, tvstä näkyy raakuus suorempana. Välillä tuntuu kauhealta kun kävelen Tampereella, että mitä kaikkea siellä tapahtuu.
En ole kuunnellut kirjoja, kuin ihan muutaman. En oikein tykästynyt, ulkoillessa haluan kuulla liikennettä ja lintujenlaulua, en kirjoja.
Mulla on myös tuo 50 sivun sääntö ja vähän päälle, jos ei ala vetää luen lopun ja lopetan jos ei huvita.
Nykyisin joskus varaan ja joskus haahuilen kirjastossa etsien kirjoja. Usein löytyy, joskus ei. Nyt katoin kirjaston sivulta Tuomas Liuksen viimeisintä kirjaa, varaan sen kunhan luen pöydällä olevat 3 kirjaa.
Blogini eri sivulle kirjoitan lukemistani jotain ja vähän siitä pidinkö vai en kirjasta. Ei ole minulla lukemattomien kirjojen listoja ollut viimeaikoina.
Kiitos Emilie 🤗
PoistaMeillä myös opettaja oli tarkka siinä, mitä minkäkin luokkalaiset sai lainata. Sitä mukaa kun siirryit luokalta seuraavalla, sait lisää luettavaa.
Kun siirryin yläasteelle, muutimme kaupunkiin eikä minulla ollut ketään tuttuja ennestään, mutta onneni oli, että lastenkirjasto oli koulusta katsottuna korttelin vastakkaisella puolella. Sinne ehti hyvin juosta ruokavälkällä, jos oli sellaista ruokaa, josta en tykännyt 😊
Jalna-sarja! Minä luin sen aikanaan myös ja kun 20 vuotta sitten ostimme sen mökin, löysin läheiseltä kirpputorilta melkein koko sarjan ja ostin sen sinne mökille, jotta voisin lukea sen uudelleen. Lukematta jäi ja sinne jäi nyt ne kirjatkin (lukikohan ne monet varkaat, jotka siellä vuosien mittaan majaansa pitivät, niitä kirjoja - tai hiiret)
Sinun luettujen kirjojen listoja olen käynyt katsomassa ja bongannut monia lukemiani kirjoja mutta myös monia kiinnostavia kirjoja sinne Lukemattomien kirjojen listalleni.
Tuomas Lius on ihan uusi tuttavuus; hänen kirjoihinsa täytyy tutustua ja vinkata äidillekin.
Minä en taida yltää tuohon 50 sivun sääntöön vaan tiputan kirjan käsistäni jo aiemmin jos ei yhtään nappaa. Siis nykyään.
VastaaPoistaNuorempana jaksoin kahlata aina kaikki kirjat loppuun.
Kirjastoon pääsin isosiskon siivellä ja taisi olla 7-vuotta se ikäraja kun sai oman kirjastokortin. Ja siitä se lukuinnostus alkoi. Ainakin kaikki Tiina-kirjat ja Viisikot muistan lukeneeni ja kaikkea mitä lasten ja nuorten puolella oli tarjolla. Aikuisten puolella sitten tietysti aukesi ihan uusi maailma.
Kari minut sai lukemaan ensimmäiset Koskiset. Hän ajatteli , että kun Tampereella olin pitkään asunut niin paikat olisivat tuttuja ja sitä kautta saattaisin innostua Jokisen kirjoista.Tai ylipäätään jännityskirjoista.Ja niin sitten jäin dekkarimaailmaan hetimmiten koukkuun.
Parhaillaan menossa Sara Blaedel-sarja, mutta yksi mikä kiinnostaa enkä ole saanut edes ensimmäistäkään luettua on Satu Rämö. Hänen kirjojaan on paljon kehuttu.
Mutta minua toki kiinnostaa kaikki muukin kuin pelkkä jännitys kunhan vain sopiva kirja osuu kohdalle....sitä taas odotellessa :-))).
Kiitos Terhi 😊
PoistaJoskus kyllä huomaa jo ennen kuin on lukenut 50 sivuakaan, että ei, ei tästä tule mitään - eikä hyvää lukuaikaa kannata tuhlata 😜
Koskiset on lukulistalla, Tampere on vuosien mittaan tullut tutummaksi ja varmaan tulee aina vain enemmän. Mutta itsellä on Piekkari ja Sandberg ne jotka pitäisi lukea, he kun ovat kirjoittaneet entisistä asuinkulmista sekä Piekkari niistä seuduin missä melottiin ja patikoitiin aikoinaan.
Satu Rämön Hilduria yritin lukea, mutta vaikka sitä on niin kovin kehuttu, niin siitä on saanut otettu millään. Ehkä on yritettävä toiste uudelleen.
Ja nuo lapsuuden ja nuoruuden kirjat jollain tavalla kiehtovat - tekisi mieli lukea Viisikot ja muut uudelleen. Onko ne vielä niin hyviä kuin olivat silloin aikoinaan.
Hei, itse olen oppinut lukemisharrastukseni äidiltänni, joka on himo lukija. Olemmekin paljon puhuneet kirjoista äitini kanssa, kuinka mukava on uppoutua kirjaan ja sen tarinaan.
VastaaPoistaTällä hetkellä on tullut paljon luettua tuota rakkaus/hömppäkirjallisuutta, mutta esim. Samuli Putron elämänkerta samoin Janne Katajan saivat minut aivan fiiliksiin.
Minä olen tullut myös vanhemmiten sellaiseksi, että jätän kirjan kesken jos en saa sitään mitään irti. Välillä sivuja tulee luettua 50 välilä 100, mutta on niitä joissa on paljon vähemmänkin.
En osaisi mennä nukkumaan ilman illan rauhallista lukuhetkeä.
Kiitos Tupu 😊- ja mukava kun tulit mukaan Lukupiiriin!
PoistaOn ihanaa kun on joku, kenen kanssa puhua kirjoista - minäkin puhun kirjoista äitini kanssa ja lainaamme kirjoja toisillemme (vähän rikon kirjaston sääntöjä, mutta omalla riskillä: vien lainaamani ja lukemani kirjan äidille ja hän sitten palauttaa sen)
Rakkaus/hömppäkirjallisuudelle on minusta aikansa ja paikkansa; niitä voisi kuvailla vaikka niin, että kun olet lenkillä ja pidät välillä taukoa tai ylämäen jälkeen otat vähän rennommin 😊
Kävin tänään kirjastossa, pitkästä aikaa ihan ajan kanssa. Löysin ensin kolme kirjaa palautetuista ja sitten "eksyin" nuorten osastolle ja nappasin sieltä trilogian, josta olen aiemmin lukenut 1,5 osaa - jos niin voi sanoa.
Lopuksi vielä jätä ja ota -kärrystä lähti kolme kirjaa äidille - Mursu kysyi, etkö enää enempää jaksanut kantaa 😜
Vastaanpa tähänkin, kun on hiljaisehko hetki.
VastaaPoistaOpin lukemaan ekaluokan syksyllä. Minulle luettiin aina paljon, isä luki jatkuvasti jotain ja äitikin, sen minkä ehti. Koskaan eivät vanhemmat yrittäneet estää lukemasta jotakin ikäni puolesta, joten olen lukenut esimerkiksi John Irvingin Kaikki isäni hotellit joskus 11-vuotiaana, samoin Tarun sormusten herrasta vetäisin samaan ikään. Syytänkin aina tätä liberaalia kasvatusta siitä, että päädyin kirjastoon töihin. No ei, vaan muistan kuina ekaluokalla meillä oli kirjastoon tutustuminen luokan kanssa ja tajusin, että tänne haluan isona töihin kaikkien ihanien tarinoiden kanssa (kuulemma olen harvinaisuus kirjastolaisena, yleensä alalle ajaudutaan).
Lukijana olen kaikkiruokainen eli luen sitä mikä kiinnostaa riittävästi. Olen huono jättämään kirjan kesken, koska ajattelen, että siitä voi aina saada jotakin. Joskus on kyllä ollut työn ja tuskan takana kirjan lopettaminen (katson tässä Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max-teosta).
Jos joku haluaa katsoa, mitä luen niin Goodreadsissa olen tässä:
https://www.goodreads.com/user/show/5830297?ref=nav_profile_l
Kiitos Puskissa 😊 Oli kiva lukea miten sinä olet aloittanut lukemisen.
PoistaMonesta poikkeava luku-uran alku sinänsä, että olet saanut pienestä pitäen saanut lukea mitä tahansa - toisaalta, monia on rajoittanut opettaja koulun kirjaston kirjojen suhteen, ei ehkä välttämättä niinkään vanhemmat 🤔
Itse muistan kotona lukeneeni aika pienenä isän Yrjö -kirjoja ja Eino-Olli -huumorikirjoja, toki isä luki muutakin, mutta jostain syystä ne ovat jääneet mieleen.
Kun sinä olet jo pienenä saanut kipinän "kirjaston tädiksi", niin minä nautin kirjastojen lisäksi kirjakaupoista: muistan kun kävin ensimmäisen kerran Helsingissä Akateemisessa kirjakaupassa, aikuisena. Se oli kuin taivas. Kävelin niitä pitkiä käytäviä ja vain juoksutin sormiani kirjojen selkiä pitkin 😊💖
Poika ja Mursu kun yrittivät ehdottaa pois lähtöä, suhisin niitä olemaan hiljaa..
Sisko muuten on "kirjastontäti" koulutukseltaan (anteeksi, en muista sitä oikeaa nimikettä koskaan) ja on joskus asunut perheensä kanssa Library Roadilla. Ei kyllä ole koskaan ollut kirjastossa töissä ja lukeminenkin on lasten vuoksi tainnut jäädä - ehkä joskus vielä ehtii lukea.
Käyn katsomassa mitä luet, kiitos!
Mä käyn kirjakapoissa meditoimassa :) Kiva kuulla, että siskosi on informaatikko, meitä löytyy yllättävistä paikoista. Ihana kadunnimi <3
PoistaKiitos, informaatikko kuulostaa tutulta - yritän muistaa sen. Ja nyt tiedän mistä löydän sen.
PoistaKlikkasin tuota antamaasi linkkiä ja kas mitä löysin; mullahan oli goodreadsissa luotuna tili, mutta ei mitään sisältöä siellä 🫣
Olin illalla niin väsynyt, että en ymmärtänyt sen käytöstä yhtään mitään. Löysin kyllä sieltä kirjan, mitä olen paraikaa lukemassa, mutta en osannut lisätä sitä - mihinkään.
Voit laittaa mulle kaveripyynnön siellä. Voin myös yrittää neuvoa jos on joku hankala kohta.
PoistaKiitos - mä sain jotain tehtyä siellä, mutta saatan tarvita apua myöhemmin. Sain ainakin lisättyä tällä hetkellä luettavana/kuunneltavana olevat kirjat.
PoistaJee :)
Poista